Matteuksen evankeliumin 19. luvussa on jae, jota voitaneen pitää Jeesuksen kannanottona ihmisiä pitkään askarruttavaan kysymykseen vakinaisesta parisuhteesta:

Sillä on 1. niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on 2. niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja 3. niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi.

Ensimmäiseen luokkaan kuuluisivat todennäköisesti sukupuoliselta identiteetiltään poikkeavat, joiden sisäinen ja ulkoinen olemus ovat synnynnäisesti ristiriidassa (mikä johtunee jaksottaisesta vaihtelusta sielullisen perustan persoonallisissa heijastumissa). Avioon kelpaamattomuudella tarkoitettaneen tässä luonnollisesti tavallista heterosuhdetta. Myös osa synnynnäisesti hyvin vakavasti vammaisista voitaneen luokitella tähän kategoriaan.

Toiseen kategoriaan saatetaan lukea ainakin eunukit ja kastraattilaulajat, joita tuskin enää löytyy.

Kolmanteen luokkaan laskettaneen ne harvat ja valitut, joissa ei enää ilmene tahdosta riippumattomia, automaattisia vetovoimia tai lisäämisen tarpeita. Heidän sisäinen tilansa ei kaipaa karkeita fyysisiä tai psyykkisiä virikkeitä. Luova aspekti toimii heissä ei-fyysisellä tasolla ja –tavalla.