Nykyisen pakolaiskysymyksen yhteydessä on havaittu, että järkevä ja vastuuntuntoinen asennoituminen – niin sanottu tolkku – näyttää usein hämärtyneen tai jopa täysin kadonneen.

Tämä ei ole mikään uusi ilmiö, vaan ikivanha. Monet hienot sivistykset ovat rappeutuneet tai kaatuneet tolkun katoamisen johdosta.

Viime vuosina ovat vanhat eurooppalaiset ”barbaarivaltiot” joutuneet kohtaamaa ja käsittelemään antiikin entisen sivistyskeskuksen, Kreikan, tolkuttomuuksia sekä omaa toivottomuuttaan asioiden korjaamisessa.

Suomen valtio painiskelee ongelmissa, jotka johtuvat julkisen sektorin toimintojen tolkuttomasta kasvattamisesta, joka on johtanut jatkuvaan ylivelkaantumiseen.

Kansakin on oppinut lomailemaan mahdollisimman kaukana ja lämpimissä puitteissa. Ihmiset eivät halua tinkiä ulkomaanmatkoista, vaan pihistävät mieluummin kotimaan kulutuksesta välittämättä siitä, että lämpimien maiden aurinkorannoilla makailu lisää melanooman riskiä.

Suomessa on tolkuttomasta hetken hauskuudesta osattu pitää kiinni ennenkin. Suurten nälkävuosien aikaan miehet polttivat viljaa viinaksi, vaikka syömävilja oli täysin loppumassa. Hauskaa piti olla – vaikka henki menisi!

Naapurimaamme Ruotsin tolkuttomuudesta kertoo esim. se, että viranomaiset haluaisivat suojata ruotsalaisten koulujen pihamaita UV-säteilyltä, vaikka melanooman aineksia käydään kerjäämässä lähinnä etelän lomakohteissa. Suomen saattaisi olla hyödytöntä harjoittaa sellaista sotilasyhteistyötä, missä ennen harjoituksia maastoon pitäisi rakentaa aurinkosuojia.

Kylmän sodan aikaan monet ruotsalaiset pelkäsivät tolkuttomasti, että Suomessa ”suureksi rauhan ystäväksikin” mainittu liittovaltio marssittaisi joukkonsa lähes vastuksetta Suomen läpi. Heitä piti muistuttaa siitä, että kyseisen kaltainen läpikulku on onnistunut ainoastaan silloin, kun Suomi oli ruotsalaisen johdon alaisuudessa.

Venäjän nykyiset ”lentonäytökset” ja jotkin muut sotilaalliset toimet näyttävät tolkuttomilta, mutta puolustukseksi voidaan sanoa, että Venäjä on sivistysvaltiona ilmeisesti vasta tulossa, kun monet Euroopan valtioista ovat jo menossa (degeneroitumassa).

***

Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun Suomessa pidettiin tolkullisena ja luonnollisena sitä, että perheet huolehtivat lapsistaan, aikuiset ainakin itsestään.

Suurten ikäluokkien kohdalla yhteiskunnan ilmaiseksi tarjoamat koulutuspalvelut rajoittuivat kansakouluun. Keskikouluun suuntautuvat nauttivat ilmaista opetusta ainoastaan neljä ensimmäistä vuotta, jonka jälkeen kaikki oli maksullista. Yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskeleville opintolainan kasvu toimi ”luonnollisena kannustimena” opintojen loppuun suorittamisessa. Se opetti kantamaan vastuuta omista toimistaan.

Kalastaja Pentti Linkola esitti, että pitäisi palata suunnilleen 1930-luvun olotilaan, ja että kaikki sen yli pyrkivä kehitys tulisi kieltää lailla. Tätäkin näkemystä voidaan pitää hieman tolkuttomana, vaikka se perustuukin kokemukseen siitä, että ns. kehitys on synnyttänyt vakavia ekologisia ongelmia, ja että yhden ongelman ratkaisun yhteydessä on usein syntynyt pari uutta.

Äly ja tunteet ilman syvää ymmärrystä eli viisautta johtavat useimmiten ongelmiin, joiden ratkaisuun kaivattaisiin kokonaisvaltaista tiedostamista – eikä tolkutonta ääriajattelua. Älyllinen evoluutio edellyttää kuitenkin sitä, että kykyä voidaan harjoittaa, vaikka sen aikaan saannokset eivät lyhyellä aikavälillä palvelisikaan elämän kokonaisuutta. Ihminen oppii kyllä virheistään, vaikka oppiminen usein näyttääkin tolkuttoman hitaalta.

***

Suomalaisia on yritetty julkisuuden kautta pikakouluttaa suvaitsevaisuuden mallikansaksi ”synnillistämällä” kaikki vähäisetkin epäluuloiset viittaukset vieraisiin rotuihin ja kulttuureihin. Rasistin leima heilahtaa nykysomessa nopeammin kuin ”Jukolan Jussin pussi” – ja sen myötä suvaitsemattomuus vain kasvaa kasvamistaan.

Ihmisten pakottaminen omaksumaan nopeasti jotakin toisten määrittelemää mallia johtaa usein joko vastarintaan tai teeskentelyyn. Suomalaisia pakotettiin Ruotsin vallan aikaan mm. osallistumaan kirkollisiin menoihin sekä omaksumaan mukisematta esitetyt ajatusmallit. Vuosisataisesta ehdollistamisesta huolimatta kansa piti osaksi kiinni vanhoista uskomuksistaan vielä 1800-luvulla. Niihin tosin sekoitettiin kristillisiä käsitteitä, ettei jouduttu tuomittaviksi.

Lisäksi pakollisia, tolkuttoman pitkiä kirkonmenoja keksittiin keventää muutaman paloviinalasillisen avulla.

***

Suvaitsevaisuuden nimissä pitäisi varmaan poistaa kaikista kirjallisista lähteistä sana pakana (jolla ei toivoa ole), koska se heijastaa kristityiden alentavaa ja poissulkevaan suhtautumista oman ajatusmallistonsa ulkopuolella olevia kohtaan.

On valitettavaa, että kristillinen liike omaksui jo alussa identiteettinsä tueksi vanhatestamentillisen näkemyksen toisinajattelijoita (vääräuskoisia) kohtaan. Nämä tuli ”vihkiä miekan kärjellä tuhon omiksi” (5. Moos. 13:15).

***

Hyvinvointivaltioissakin (etenkin huvinvointivaltiossa) on silloin tällöin paikallaan pysähtyä miettimään, mikä on ihmisyyden kehityksen kannalta olennaista ja tarpeen, ja mikä toissijaista – ellei suorastaan vahingollista.

Platon piti tärkeänä sitä, että yhteisössä vallitsisi riittävän samankaltainen näkemys asioiden tärkeysjärjestyksestä. Silloin nuoret ja rohkeat voivat toimia edes jonkinlaisessa vuorovaikutussuhteessa vanhempien ja varovaisempien kanssa – jolloin vältyttäisiin monilta vakavilta tolkuttomuuksilta.

Nautintojen ja mukavuuden muodostuminen elämän ydinteemoiksi johtaa ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin, joista selviäminen on usein tuskien taivalta. Filosofi Nietzsche varoitteli Zarathustrassaan aikansa saksalaisia seuraavin sanoin:

*Te pienenette yhä, te pienet ihmiset. Te murenette omaan mukavuuteenne: moniin pieniin hyveisiin, paljoon tekemättä jättämiseen, paljoon pieneen alistumiseen. Liian suojaava ja pehmeä on teidän mantunne. Suureksi kasvaakseen puu tahtoo kiertää kovat juurensa kovien kallioiden ympärille. Teidän tekemättä jättämisenne kutoo sekin kaiken ihmistulevaisuuden kudosta.