v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%20elementti.jpg

Seitsemän viime vuoden aikana olen ”vuodatellut” tänne 372 kirjoitusta. Suurin osa niistä on liittynyt hengellisiin tulkintoihin, joihin ja joiden kehitykseen olen perehtynyt n. 40 vuoden ajan.

Omasta mielestäni en ole koskaan kirjoittanut mitään ”lonkalta”, vaan pyrkinyt harkitsemaan ja perustelemaan sanomani siinä määrin, kun se näissä puitteissa on mahdollista ja suotavaa.

Kirjoitusteni tarkoitus ei liioin ole ollut loukata ketään – ainoastaan nostaa vakavista asioista kiinnostuneiden tarkasteltaviksi sellaisia näkökulmia, jotka nykyisen tutkimuksen ja tietämyksen pohjalta näyttäytyvät hieman eri valossa kuin aikaisemmin.

Useimmat esittämäni näkemykset eivät poikkea kovinkaan paljon niistä, joita suomalaiset kulttuuripersoonat olivat omaksuneet jo yli sata vuotta sitten. Sen jälkeen on tosin tullut tutkimusten piiriin löytöjä, jotka valottavat mm. ensimmäisten kristillisten vuosisatojen ajatuksellisia virtauksia neutraalimmin kuin kirkon yksipuoliset esitykset.

Suomessa ei ole milloinkaan tapahtunut Saksan tapaista teologisen ajattelun myllerrystä. Niin sanotussa uskonpuhdistuksessakin muuttuivat lähinnä jotkin muodolliset asiat – itse tunnustukset säilyivät lähes Nikean perusmallilla. Hengelliset perusteemat esitetään usein ikuisina totuuksina, mutta niihin sitoutuvien joukon vähentyessä saattaisi olla jo korkein aika alkaa niitä päivittää – ei vain päivitellä.

Teologien opettajana toiminut tohtori Kari Kuula pahoitteli jo 90-luvulla sitä, etteivät papit voineet kertoa seurakuntalaisilleen (etenkään ydinjoukoille) hetikään kaikkea, mitä he itse olivat raamatuntutkimuksen tuloksista oppineet. He pelkäsivät loukkaavansa tai jopa karkottavansa ihmisiä entisistä näkemyksistä liian paljon poikkeavilla nykytulkinnoilla.

Saatetaan pelätä, etteivät ”vanhat leilit kestä uutta viiniä.”

Täältä ”kakkureseptien luvatusta maasta” (hyvissä kakuissa ei ole mitään pahaa) on kirjoituksilleni löytynyt päivittäin 100-500 lukijaa, joka ei reseptien rinnalla ole tietenkään paljon.

Olen kuitenkin turhan ja turhauttavan usein törmännyt siihen, että ylläpito (moderaattorit) poistavat eli sensuroivat kirjoituksiani etusivulta. He tosin saattavat palauttaa niitä huomautuksen jälkeen. Asiasta jää kuitenkin eräänlaisen ”koulukiusaamisen maku”, jollaiseen tällaisissa teemoissa ja näillä vuosilla ei haluaisi törmätä.

Kaiken lisäksi ylläpito ei milloinkaan vastaa palautteisiin, vaikka sellainen olisi lomakkeen perusteella odotettavissa.

Ylläpito näyttäisi ”hienovaraisesti” viestittävän minulle, että Vuodatus on kirjoituksilleni yhtä ”väärä elementti” kuin vesi kissalle ylläolevassa kuvassa.

On tietenkin mahdollista, että joku yksittäinen moderaattori katsoo toimivansa uskollisesti sen raamatullisen (vanha-juutalaisen) ohjeen mukaan, jossa käsketään poistamaan paha keskuudestaan. Viidennessä Mooseksen kirjassa tähän kehotetaan yhdeksään kertaan, ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä ainoastaan kerran (jolloin tosin tarkoitettaneen pahuuden poistamista itse kunkin sisikunnasta).

Kaiken ”sovitusta poikkeavan” eristäminen on toki ollut yleinen käytäntö kristillisissä yhteisöissä – tapojen brutaalisuusasteessa on tosin tapahtunut hienoista lieventymistä.