laiskuus.jpg

 

Sananlaskujen 6:6 valistaa: ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.” Muurahaista seuraten voi ottaa oppia siitä, että sen toiminnoilla on aina mielekäs tavoite, jota se pyrkii toteuttamaan niin yksilöllisesti kuin merkillisen hyvin koordinoituna, kollektiivisena joukkona.

***

Kun muistetaan, että hengellistä laiskuutta pidetään katolisessa kirkossa yhtenä kuoleman synneistä, on varsin erikoista, että se mainitaan raamatussa ainoastaan 24 kertaan. Niistä 22 löytyy Vanhan Testamentin puolelta, valtaosa (18 kpl) Sananlaskuista.

Saattaa hyvin olla niin, että katolinen kirkko ymmärtää hengellisen laiskuuden erityisesti omaksumiensa kirkollisten toimintojen välttelynä, jolla ei aina ole mitään tekemistä asian sisäisen luonteen kanssa.

Ihminen voi olla hengellisesti laiska istuessaan kädet ristissä kirkossa antaen mielen vaeltaa turhanpäiväisyyksissä. Toisaalta ihminen saattaa olla hengellisesti kaikkein aktiivisin istuessaan yksin erämaan hiljaisuudessa – parhaimmassa tapauksessa ollen ajattelematta yhtään mitään (kontemplatiivisessa tilassa).

Hengellisen laiskuuden piiriin voitaisiin lukea myös sellainen usko, joka koostuu vain toisten ajatusten staattisesta totena pitämisestä eikä siten ole elävä prosessi, saati saavutettu ajaton tietoisuus.

***

Luterilaiset eivät ole lukeneet hengellistä laiskuutta kuolettavien syntien joukkoon. Heitä on tosin perinteisesti pidetty ahkeruutta arvostavina - ainakin ulkoisissa toimissaan. Omakohtaista hengellistä aktiviteettia on joissakin vaiheissa pyritty jopa tukahduttamaan, mistä hyvänä esimerkkinä käy Ruotsi-Suomen aikainen Konventikkeli Plakaatti.

***

Uudessa Testamentissa tärkein ”laiskuuden kauhistukseen” viittaava kohta löytyy Matteuksen 25:25.

”Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.' 26. Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. 27. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. 28. Ottakaa sen tähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.”

Vertaus ei varmaan tarkoita sitä, että jokaisen ihmisen pitäisi suuntautua tuottavaan pörssikauppaan tai vastaaviin taloudellisiin toimintoihin – keinottelusta puhumattakaan. Siinä edellytetään, että yksilön sisäiseen olemukseen tulisi elämän mittaan kertyä ominaisuuksia, joilla on sielullista merkitystä jopa kuoleman jälkeen.

Alkuperäisenkin leiviskän pois ottaminen vaikuttaa suoraan tulkiten hieman turhankin ankaralta seuraukselta tapauksessa, missä yksilö pyrki kaikin keinoin edes säilyttämään haltuunsa uskotun aarteen.

Vertaus kuitenkin tarkastelee asiaa sielun näkökulmasta. Persoonan tulisi elämänsä aikana koota ja kypsyttää ennen muuta sellaisia sisäisiä ominaisuuksia, joilla on merkitystä hänen pysyvämmän (sielullisen) olemuksensa kannalta – eli vastata hänen ajattomassa, henkisessä olemuksessaan olevia arkkityyppisiä ominaisuuksia.

Pelkkä mekaaninen fyysinen ja psyykkinen toiminta (maallinen toiminta) ei tuota toivottavia tuloksia, jolloin persoonallinen olemus ei jätä minkäänlaisia jälkiä sielulliseen. Uuden Testamentin kylväjävertaukset (itämättömät siemenet) kuvaavat samaa perusteemaa: hukkaan heitettyä elämää – oli se sitten ulkonaisesti miten uljasta tahansa.

***

Kokemukset, tunteet ja ajattelu muovaavat ihmisen psyykeä. Kehityksen suunnasta ei tietenkään voida laatia päteviä kaavoja, koska yksilöt kokevat samanlaisetkin virikkeet hyvin eri tavoin: synnynnäisten, kasvatuksen ja elämän aikaisten ehdollistumiensa välityksellä ja värityksellä.

***

Ihminen kuvittelee usein ajattelevansa omilla aivoillaan, mutta poimii kuitenkin ajatuksia samaan tapaan kuin ostoksia valintamyymälässä: tarjouksessa olevia kiintoajatuksia ja niitä, joita kaikki muutkin pitävät hyväksyttävinä. Tällöin ajatukset eivät aina kypsy yksilölliseksi sisäiseksi ravinnoksi – ne vain ylläpitävät mekaanista psyykkistä elämää, joka ei hae todellista tarkoitustaan: elämän leiviskä on tavallaan kaivettu maahan.

***

Hindulainen opettaja Krishnamurti kysyi tilaisuuteen kokoontuneelta suurelta nuorisojoukolta: ”Mitä aiotte tehdä elämällänne?”

Kysymys voidaan rinnastaa suoraan edelliseen Matteuksen evankeliumin vertaukseen, missä ulkoinenkin elämä on lahja, jonka sisäistä tarkoitusta ihmisen on omalla kohdallaan määrä etsiä, edistää ja mahdollisesti myös löytää.

***

Monet voivat ajatella, että mentaalinen vaivannäkö on nykyisin lähinnä energian tuhlausta, kun miltei kaiken ulkoisen tiedon voi hakea netistä tai kirjastoista. Ihmisen osana riittää siten toisten ajatusten poimiminen ja yhdistely, varsinkin Suomessa, jossa tieteellisen tuotteen kelvollisuus usein mitataan lähdeluettelon pituudella eikä pelkän sisällön laadulla.

***

Ajattelun tarkoituksena on kehittää ymmärryskykyä ja viisauden perusedellytyksiä. Todellinen viisaus löytyy kuitenkin vasta ehdollistuneen ajattelun yläpuolelta – kuten kaikki ”pyhät kirjoitukset” todistavat.

***

Siinä tarkoituksessa ajattelu on opeteltava myös heittämään syrjään silloin, kun sen kautta ei enää päästä etenemään asioiden sisintä olemusta kohden.

Niin sanotut Zen-buddhistit kehittivät kysymyksiä, joihin ei ole ajattelemalla löydettävissä vastauksia. Tarkoituksena on ajaa mentaalinen prosessi täysin umpikujaan, että mieli voisi vapautua ehdollistumistaan ja antaa sijaa suoralle ja välittömälle oivaltamiselle.

Kristillisissä perinteissä ns. kontemplaatioon pyrkimys lienee hyvin lähellä edellistä.