aly.jpg

Roman Schatz ihmettelee (hyvästä syystä) Iltasanomissa niin sanottuja älykkyysmittauksia, joiden mukaan ihmisten älykkyysosamäärät ovat viimeisen sadan vuoden aikana nousseet keskimäärin kolme pistettä vuosikymmenessä.

Suomessa on nyt lisäksi saatu oivallista aineistoa yli 400 000 varusmiehen testeistä. Niiden mukaan älykkyysosamäärän ohella paranevat myös sosiaaliset taidot – itseluottamus, seurallisuus ja sopeutuvuus.

Mikäli tämä on totta, niin miksi maailma vaikuttaa jokapäiväisten uutisten mukaan yhä hyvin sekavalta – ja ihmisetkin kaikkea muuta kuin älykkäiltä?

***

Ihmisten tajuntaan on muutaman viime vuosikymmenen aikana syötetty paljon aikaisempaa enemmän ulkoisia virikkeitä, joiden koostuma (eli määrällinen puoli) tulkitaan älykkyydeksi.

Älykkyys on kuitenkin luonteeltaan laadullinen ominaisuus, kun taas testit kuvaavat lähinnä määrällisiä, harjoituksen ja ulkoisten virikkeiden tuottamia taitoja.

Itse sain varusmiespalveluni alussa (kauan sitten) huipputuloksen ”palikkatestissä” sen vuoksi, että olin opiskellut ja opettanut matematiikkaa, johon monet testeistä (esim. lukusarjat) suoraan tai epäsuorasti perustuvat. Testit mittaavat aivan liian voittopuolisesti harjoituksen määrää – eivät älykkyyttä – saati sitten viisautta (jonka mittaukseen ei löydy muuta mittaria kuin elämä itse).

***

Suomessa itseluottamuksen, seurallisuuden ja johtamismotivaation kasvu johtuu pääosin suurista muutoksista kasvatusasenteissa niin kodeissa kuin kouluissa.

Lapsilla ja nuorilla on myös huomattavasti aikaisempaa enemmän aikuisten järjestämää sosiaalista toimintaa, joka synnyttää kilpailuhenkeä, ilmaisutaitoa ja tasaa samalla erilaisuutta.

***

Miehekkyyden katoaminen johtuu sekin pääasiassa kasvatusmallien muutoksesta (huipentumana sukupuolineutraali kasvatus).

***

Suomalaisten naisten kohdalla persoonallisuuden ja sosiaalisuuden muutokset eivät ehkä ole olleet yhtä suuria kuin miehissä, koska kasvatusihanteiden muutokset eivät ole koskettaneet heitä yhtä radikaalisti kuin vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Kiltit tytöt ovat saaneet vapaasti pysyä kiltteinä tyttöinä, kunhan vain pahat pojat on saatu kesytettyä ”arvopehmoiksi puoli-uroksiksi”, jotka karjahtelevat miehekkäästi ainoastaan liigaotteluiden katsomoissa.

***

Kansainvälinen kansanviisaus tosin väittää, etteivät ihmiset muutu miksikään. Jotkut sanovat ihmisten käyttäytymisen ohjautuvan jopa täysin geneettisesti, joten nopeat muutokset eivät ole mitenkään mahdollisia.

Suomalainen tutkimus näyttäisi osoittavan tämän väittämän vääräksi, mutta todellisuus ei välttämättä ole näin yksinkertainen.

Testit mittaavat muutoksia ulkoisessa käyttäytymisessä, tavanomaisissa asenteissa, matemaattisissa ja kielellisissä taidoissa, jotka kaikki heijastavat ympäristön kulttuuristen muutosten vaikutusta ihmisten asenteisiin ja valmiuksiin – eivät ihmisyyttä sinänsä.

Ympäristön tuottamat muutokset ehdollistavat ihmisten pinnallista ajattelua ja käytöstä, mutta eivät välttämättä muuta hänen sisäistä olemustaan. Mittausten näyttämä suotuisa muutos saattaa siten suurelta osin olla näennäistä ja kopioitua – ei sisäistettyä ja todeksi elettyä.

Älykkyystesteissä hyvin menestyvät koulukiusaavat, hepuloivat, panikoivat ja käyttäytyvät yhä vastusta kohdatessaan kuin koirat, joilta joku aikoo viedä luun.

Testit eivät mittaa esimerkiksi sisukkuutta, josta suomalaiset ovat tulleet kuuluisiksi. Sisu syntyy kovien ulkoisten ja/tai sisäisten kokemusten kestämisestä. Mitä pehmeämmäksi ihmisten odotukset elämän suhteen tulevat, sitä heikommin he ovat varustautuneita vastoinkäymisiin.

Parisen tuhatta vuotta vanha Jaakobin kirje tuo esiin sitä, että kärsimyksillä on oma roolinsa ”viisauden edellytysten luomisessa.” Ikävät asiat saattavat lujittaa sisäistä ihmisyyttä niin, että ihminen kykenee kohtaamaan elämän ilmiöt niin tasapainoisesti, että todellinen viisaus alkaa saada ilmaisun hänen kauttaan.

Sellainen edellyttää, että muutos on tapahtunut myös ihmisyyden juuristossa (sisäisessä olemuksessa) – ei ainoastaan pinnallisissa versoissa (persoonallisuudessa).

Vielä ei ehkä ole aika järjestää suurten sankarien lopullisia hautajaisia (Väinämöinenkin kun lupasi tarvittaessa tulla takaisin ”uuden Sammon takojaksi”).