Monella näyttää menneen nakit väärään kurkkuun lukiessaan väitteen, että prosessoidun lihan käyttö altistaa suolistosyöpään yhtä hyvin kuin tupakointi ja asbesti keuhkosyöpään. Tosin vaara ei ole hetikään yhtä suuri kuin jälkimmäisissä. Punaisen lihan suhteen on myös väläytelty punaista valoa, joten ei ole ihme, jos herää kysymys siitä, mitä enää uskaltaa syödä.

***

Evoluutio on yleensä pitänyt huolta siitä, että organismi on sopeutunut muuttuviin olosuhteisiin. Ihmiset lienevät lähtöisin lämpimästä Afrikasta, jossa heille on ollut tarjolla runsaasti valmista kasvisravintoa. Ihmisten siirtyessä kylmempiin olosuhteisiin, heidän täytyi alkaa hyödyntää lihaa, koska kelvollista kasvisravintoa ei ainakaan ennen viljelys- ja säilytystaidon kehitystä ollut talvisaikaan saatavilla.

***

Lihan käyttö on edellyttänyt älyn kehitystä, että ihminen on oppinut valmistamaan metsästyksessä tarvittavia välineitä ja saamaan aikaan tulen riistan kypsyttämiseksi. Ihminen ei saa juoksemalla kiinni kovinkaan montaa saaliseläintä (toki etanoita), eikä hänen purukalustonsa sovellu tuoreen saaliin käyttöön.

***

Näyttää siltä, ettei miljoona vuotta ole vielä riittänyt siihen, että ihmisen ruuansulatus olisi täysin sopeutunut liharuokaan. Ihminen kyllä sietää lihaa, mutta ei vieläkään ilman ”sivuoireita”. Petoeläimille tyypillisiä raateluhampaitakaan ei ole ilmestynyt ihmisten suihin muuta kuin vampyyrikuvitelmissa. Suolistokin on pysynyt ”hävyttömän pitkänä”, joten se on jäänyt yliherkäksi sopimattoman ravinnon suhteen.

***

Ensi kommenteissa jotkut (ne A-luokan lihansyöjät) vakuuttavat mieluummin kuolevansa kuin muuttavansa ruokailutottumuksiaan kasvisvoittoiseen suuntaan. Heidän mielikuvansa kasvisravinnosta saattaa tosin koostua pelkästä lehtisalaatista ja porkkanoista, joita heidän lautasilleen on usein ”näön vuoksi” aseteltu.

Unohdetaan, että kaikki viljatuotteet, perunat, papukasvit, kananmunat ja maitotuotteet ovat vielä käytettävissä, mikäli lihasta luovutaan tai sen käyttöä vähennetään. Sellainen muutos ei aiheuta edes mitään vieroitusoireita (ellei niitä kuvittele), koska jokainen on jo ennestään käyttänyt myös kasviksia (ainakin perunaa). Ei mene kovinkaan monta kuukautta siihen, että uudesta tottumuksesta tulee täysin pakoton ja luonnollinen tapa.

***

Mitä hyötyä kasvisravinnosta sitten voisi koitua?

Se ei muuta ketään hyväksi tai pahaksi (Hitlerkin oli ankara vegetaristi). Kolmenkymmenen vuoden kokemuksesta voin kertoa, että ainakin jokavuotiset flunssat ovat vähenneet yhteen kertaan kymmenessä vuodessa. Lisäksi jokaöiset selkäkivut ovat kadonneet kokonaan.

***

Mitä haittaa kasvisravintoon siirtymisestä saattaisi syntyä?

Muutaman kuukauden päästä tilapäinenkään paluu liharavintoon ei enää suju ongelmitta, koska ruuansulatus tekee vähäisestäkin eläinrasvasta (hernekeittokin on liharuokaa) täyden lakon (vatsa suorastaan kivettyy).

Ongelmallisinta muutos lienee niille, jotka joutuvat matkustamaan paljon. Suomesta löytyy vain muutama varsinainen kasvisravintola, tavallisin matka-ateria koostuu siten juustosämpylästä tai karjalanpiirakasta.

Toisaalta muutos aiheuttaa päänvaivaa niille, joilla on runsaasti sosiaalisia suhteita, koska niihin yleensä liittyy myös yhteistä ateriointia. Tietenkään ei voida unohtaa perheitä, joissa ruokatapojen eriytyminen ei välttämättä toimi rakentavasti, mikäli kaikki eivät vapaaehtoisesti siirry kasvisruokaan.

Monille jonkinlainen sekamuoto, eläinravinnon suhteen pienentäminen, lienee siten toimivin ratkaisu.