Dia10.jpg

Saattaisi olla jopa niin, että kaikessa muodollisessa piilee jonkinlaista tajuisuutta tai ohjelmaa, joka vain ilmenee hyvin eri tapaan. Ihmisten on omien ehdollistumiensa takia vaikeata kuvitella, että jopa kivikunnassa ilmesisi tietosuutta, mutta emme voi kieltää, että kivikunnankin puitteissa on tapahtunut suuria muutoksia maapallon eri vaiheissa. Muutoksen mahdollisuus nojaa jonkinlaiseen ohjelmaan, lainalaisuuteen tai tietoisuuteen. Kasvikunnan tajuisuudesta löytyy selkeitä tutkimustuloksia, samoin kuin mikrobitason eliöiltä, kuten bakteereista, joiden sopeutumiskyky näyttää usein olevan nopeampaa kuin ihmisen mentaaliset ponnistelut sen tulosten ehkäisemisessä.

Raamatullinen näkemys siitä, että ihmiskunta on lähtöisin täysin nykyistä ihmistä muistuttavasta pariskunnasta, Adamista ja Eevasta, lienee sananmukaisesti tulkittuna aivan liian pitkälle yksinkertaistettu. Symbolisessa kertomuksessa lienee tosin monta kerrostumaa, joista alkuperäinen Adam kuvannee vielä erillistymätöntä periolemusta, joka vasta Eevan ilmaantumisen myötä alkaa eriytyä, saa aineellisen kehon (vaatteet nahasta), jakautuu sukupuoliin ja alkaa samastaa itsensä ulkoiseen todellisuuteen - eli ”lankeaa syntiin”. Voidaan ajatella, että kertomus jättää kuvaamatta kaikki sellaiset vaiheet, joissa ei vielä tule esiin mitään nykyisen ihmisyyden tunnusmerkkejä. Itämaisten perinteiden mukaan ihmiskunta on joskus muinaisuudessa käynyt läpi kaikki kehitysvaiheet kivikunnan, kasvikunnan ja eläinkunnan kautta. Lopulta ihmiskunta on saavuttanut ihmiselle tyypillisiä piirteitä, etenkin ajattelukyvyn (sen aihion) ja sen mahdollistamaan yksilöitymisen.

Löytyy myös viitteitä siitä, että sana Adam on kulkeutunut Kaldean ja Egyptin kautta aina Intiasta saakka, missä se tarkoittaa seitsemäistä ihmisjuurta, joiden on kuljettava kaikkien elämänmuotojen kautta ennen kuin niiden ytimessä oleva ikuinen valkeus voi herätä ja elävöittää ihmisyyden kaikki olemuspuolet tietoiseen vuorovaikutukseen.

Nykyisen ihmisen olemuksesta löytyvät valmiina lajiperäiset vaisto- ja tunnetoiminnot, kun taas ajattelun piirissä näyttäisi löytyvän kaikkein eniten variaatioita, mikä todistaa siitä, että ajattelukyky on nuorin, kollektiivisista sidoksista (laumahenkisyydestä) hitaasti yksilöityvään tajuisuuteen kehittyvä ominaisuus. Kyky ajatella liitetään yksinomaan ihmiseen ”luomakunnan kruununa”, jollaiseen arvonimeen (kaldealaisten Ketheriin) ihmiskunnalla kokonaisuutena ei vielä tässä kehitysvaiheessa ole mitään oikeutetusta.

Ihminen kutsuu itseään latinan nimityksellä ”homo sapiens” - viisas ihminen, joka sopii paremmin seuraavaan odotettavaan kehitysvaiheeseen. Vasta siinä tullee ilmi syvempää elämänprosessien ja tarkoitusten ymmärrystä eli viisautta, joka ei nojaa pelkkiin älyllisiin prosesseihin, jotka ovat suurelta osin entisyyden ehdollistamia.