800px-George_bernard_shaw.jpg

George Bernard Shaw oli v. 1856 syntynyt irlantilainen näytelmäkirjailija – ainoa lajissaan, joka on saanut sekä Nobel- että Oscar-palkinnot. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion, josta tehtiin samanniminen elokuva ja musikaali My Fair Lady.

Shaw’n perhe edusti Irlannin köyhtynyttä yläluokkaa, eikä hän nuorimpana lapsena saanut koulutusta muuta kuin pappissukulaiseltaan. Hän aloitti toimistotyöntekijänä jo 16-vuotiaana.

Elämäntilanne saattoi osaltaan johtaa siihen, että hän omaksui sosialistisia näkemyksiä ja osallistui v. 1893 uuden työväenpuolueen ohjelman kirjoittamiseen.

Sosialismin käytännön sovellutuksesta ei tuolloin vielä ollut konkreettista näyttöä, joten ajattelu perustui teorioihin ja ihannekuviin. Shaw kannatti mm. luopumista yksityisestä maanomistuksesta ja englannin kielen kirjoitusasun yksinkertaistamista.

Vuosisadan alkupuolella hän oli sen verran sokaistunut sosialismista, että tuki Stalinin asettamaa Terijoen hallitusta ja Neuvostoliiton aloittamaa talvisotaa Suomea vastaan.

***

Vaikka Bernard Shaw’n poliittisia näkemyksiä voidaan jälkikäteen kritisoida, eivät ne estä arvostamasta hänen kirjallista lahjakkuuttaan, joka pukeutui usein ironian ja parodian muotoihin.

 

 

Tyypillisiä, aforisminomaisia toteamuksia ovat mm.

 

Joka osaa, tekee, joka ei osaa, opettaa. Toiminta on ainoa tie tietoon.

 

On vain yksi uskonto, mutta siitä on sata eri versiota.

 

Hullun aivot sulattavat filosofian hullutukseksi, tieteen taikauskoksi ja taiteen pedanttisuudeksi – näin syntyy yliopistosivistys.

 

Hulluja löytyy jopa mielisairaaloista.

 

Kun joku ei tiedä mitään ja luulee tietävänsä kaiken, viittaa se selvästi poliittiseen uraan.

 

Mikä on pessimisti? Sellainen ihminen, joka uskoo, että kaikki ovat yhtä inhottavia kuin hän – ja vihaa siitä syystä kaikkia.

 

Historiasta opitaan, että historiasta ei opita mitään.

 

Ainoa tapa, jolla sivistyneet miehet estetään potkimasta vaimojaan, on järjestää pelejä, joissa he voivat potkia palloa.

 

Demokratia on systeemi, joka takaa sen, ettei meitä hallita paremmin kuin ansaitsemme.

 

Vanhat miehet ovat vaarallisia: heille on yhdentekevää, miten maailman käy.

 

Elämässä on kaksi tragediaa. Toinen on se, ettei saa haluamaansa, toinen sitä, että sen saa.

 

Emme ole menettäneet uskoamme – olemme vain siirtäneet sen Jumalasta lääkäreihin.

 

Meille kerrotaan, että kun Jumala loi maailman, Hän näki että se oli hyvä. Mitä Hän sanoisi nyt?

 

Harvat ihmiset ajattelevat useammin kuin pari kertaa vuodessa. Minä olen hankkinut kansainvälistä kuuluisuutta sillä, että ajattelen pari kertaa viikossa.