Liukon%20pyssynpiippu1.jpg

Suuren Pohjan Sodan lopullinen ratkaisutaistelu käytiin Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714. Suomalaiset menettivät kaatuneinakin noin puolet joukkojen vahvuudesta. Muutamasta lähipitäjästä viime tingassa koottu nostoväki tuhoutui lähes viimeiseen mieheen. Vähänkyrön koko miesluku laski 70 prosenttia.

Taistelun jälkeen sanoma kaatuneista kulkeutui lähiseutujen omaisille, jolloin Vähänkyrön Merikaarrosta Liukon Brita-emäntä lähti noutamaan miestään ja poikaansa taistelukentältä vesikelkan kera.

Emännän saapuessa 25 kilometrin päässä olevalle taistelualueelle, oli jo yö, ja hän joutui lyhdyn avulla etsimään rakkaansa. Paluumatkalle hän otti tuekseen venäläisen kiväärin, jonka piippu muutettiin myöhemmin talon takkaraudaksi.

Yllä on kuva kyseisestä kiväärin piipusta. Piippu luovutettiin v. 2008 säilytettäväksi Vähänkyrön Savilahti-talon vitriinissä.

***

laurinlakso%20takaa.jpg

Taistelun jälkeen terrori kohdistui siviiliväestöön, joka henkensä säilyttämiseksi pakeni suontakaisiin metsäsaunoihin, mikäli sellaisia oli käytettävissä.

Isonkyrön Napuen kylällä, taistelualueen keskellä asunut sotaleski oli viimeisillään paennut n. viiden kilometrin päässä olleeseen tervanpolttajien saunaan piikansa kanssa. Siellä hän synnytti tyttölapsen, mutta jossakin vaiheessa kasakat saivat jonkun pakotettua opastamaan heidät paikalle.

Naisten onneksi venäläiset jättivät aseensa polun varteen ylittäessään saunasaareketta ympäröivää suota. Piika havaitsi ensimmäisenä lähestyvän partion ja sanoi emännälle, että loppu saattoi olla käsillä, mutta hän kyllä aikoi tehdä kaikkensa sen estämiseksi.

Metsäsaunan ovi oli hyvin matala, ja kun ensimmäinen kasakka astui sisään, iski piika häntä halolla päähän. Toinen tuli perässä ja sai saman kohtalon. Vielä kolmaskin koetteli onneaan ja menetti oitis tajuntansa.

Piika oli päässyt jo niin hyvään vireeseen, että astui itse ulos ja teki selvää lopuista kutsumattomista vierailijoista. Naiset upottivat kasakat läheiseen suohon, josta on peltoa raivatessa löytynyt luita.

Tapauksesta Yrjö Koskimiehelle 1800-luvulla kertonut nainen, ”Lintupuron Helvi”, kuului itse saunalla synnyttäneen lesken suoriin jälkeläisiin (ei tosin saunalla syntyneen tyttären jälkeläinen).

Yllä on kuva kyseisen Laurinlakson metsäsaunan pohjasta, jolle nykyisin johtaa museoviraston opasteet. Sijainti: N62 56.032 E22 15.954 (WGS84).

***

rengon%20kivi1.jpg

Isonkyrön Yryselän kylän Rengon talon isäntä oli lähellä Vöyrin rajaa paossa, kun kasakat lähestyivät paikkaa. Isäntä pakeni silloin n. kilometrin päässä olevaa isoa siirtolohkaretta kohden, ja kiipesi sen laella olevaan painaumaan piiloon.

Venäläiset olivat kuitenkin avoimella suolla havainneet miehen aikeet ja saapuivat kiven juureen. He eivät itse yrittäneet kavuta kivelle, vaan kehottivat isäntää hyppäämään alas, jolloin he säästäisivät hänen henkensä.

Yllä olevassa kuvassa kiven vasen puoli on hyvin jyrkkä, joten mies ajatteli voivansa hypätä siitä kuuden metrin pudotuksen suohon ainakaan vahingoittamatta itseään kiveen. Hän upposi kainaloitaan myöden suohon ja pyysi venäläisiä pysymään lupauksessaan ja avustamaan hänet ylös. Kasakat kuitenkin unohtivat lupauksensa ja talloivat miehen hevosillaan kuoliaaksi.

Tästä tapauksesta kivi on saanut nimekseen ”Rengon kivi”. Sijainti: N63 3.593 E22 14.271 (WGS84).