Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannen luvun 22. jakeessa Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"

Miksi Herra jumala puhuu kuin olisi yksi jostakin joukosta?

Olisiko mahdollista, että aineelliseen muotoon saakka ulottuvan luomisen ovatkin suorittaneet korkeat henkiset, kuitenkin vielä epätäydelliset voimat, tai voimaryhmä, jota juutalaisten Zoharissa kutsutaan Sefiroteiksi. Näitä kerrotaan olevan kymmenen ”vuodatusta”, joista korkeinta kutsutaan korkeimmaksi, rajattomaksi valoksi.

Sefirotien nimet ovat: Kether (Kruunu), Chokmah (Viisaus), Binah (Ymmärrys), Chesed (Armo), Geburah (Voima), Tiphereth (Kauneus), Netzach (Voitto), Hod (Loisto), Jesod (Perusta), Malkuth (valtakunta).

Kirkkoisä Irenaeuksen  mukaan tätä tuntemaamme psyykkis-aineellista ihmistä olivat muokkaamassa ns. keskitason aionit (enkelit). Sephirotheista niitä voisivat vastata Geburahin, eli Voiman piiriin kuuluvat tietoiset olentoryhmät?

Epäaidossa efesolaiskirjeessä 1:21 mainitaan neljä enkeliluokkaa, jotka kuvataan toimiviksi todellisen henkisen tason (Kristuksen ja Jumalan) alapuolella. ”korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta…” (myös epäaidossa Kolossalaiskirjeessä mainitaan lisäksi Valtaistuimet, Thronoit).

Paavalin piireissä saatettiin puhua kolmesta enkeliluokasta, joissa kussakin on kolme astetta: Serafit, Kerubit, Thoroit (Valtaistuimet); Kyrioteetit, Dynamikset (Voimat), Eksusiait; Arkai-enkelit, Arkki-enkelit, Enkelit. Näissäkin Voimat edustavat keskitason luovia olentokuntia.

***

Ihmisen sanotaan poikkeavan muista tietoisista tämän maailman olennoista siinä suhteessa, että hänen tietoisuutensa henkinen alkuperä (mutta mahdollisesti vain alkuperä) on korkeimmassa jumaluudessa. Ihmisessä sanotaan olevan alkuperäinen Jumalan kuva, ja hänessä löytynevät myös ainekset Pyhän Hengen temppeliksi, kunhan kaikki palaset saadaan ensin istutetuiksi oikeille paikoilleen ja toimimaan vuorovaikutuksessa.

Paavali ei tosin kerro, ovatko hänen mainitsemansa voimat jossakin tekemisessä ulkonaisen ihmisen luomisen kanssa, hän vain korostaa, että ihmisen tulisi pitää mielensä sokaistumatta ”tämän maailman jumalalta”, jolloin heille ei loistaisi Kristuksen kirkkaudesta loistava valkeus, Jumalan kuva (2. Kor. 4:4).

Efesolaiskirjeessä 2:1 puhutaan myös ”ilmavallan hallitsijasta”, jonka mukaan ”syntinen ihminen” himoissaan vaeltaa. Ilmavallan hallitsija kuvataan joskus langenneeksi enkeliksi, ehkäpä yhdeksi Kerubeista, jota on usein myös Lusiferiksi nimitetty.

Isä meidän -rukouksessa mainitaan käsitteet valtakunta ja voima Jumalalle (Jumalan alapuolelle?)kuuluviksi tekijöiksi.

Mestari Eckhart väitti, että Jumala loi universumin Serafeihin, korkeimpaan enkeliluokkaan, joiden hän sanoo tiedostavan kaiken yhtenä. Näistä saisi alkunsa alenevien emanaatioiden sarja, missä ylemmät tietoiset luovat voimat – sanotaan vaikka yliluonto – eriyttävät itsestään alempia ja yhä karkeammanlaatuisia olemuksia.

Kabbalassa Serafit kuuluvat Geburahin, eli Voimien luokkaan, keskitason aioneihin, joiden Irenaeus sanoi olleen tekemisissä ihmisen muotoutumisen kanssa.

Jumala ei itsessään, eikä edes jumaluuden ensimmäinen voima (vuodatus), voi luoda muuta kuin täydellistä, koska äärimmäinen jumaluus välittömine ajattomine heijastumineen on kaikessa täydellinen. Jumala ajattelee, ja kaikki on, siis in principio – perimmäisessä olemuksessa, ajattomuudessa.

Kaikki tuntemamme luomakunta ja luonto ovat jo arkihavainnon nojalla alati muuttuvia ja siten selvästi epätäydellisiä, joten ne eivät vastanne alkuperäistä Jumalan kuvaa eivätkä ole alkuperäisen suoranaisia heijastumia, jollainen löytyy vain ajattomuudesta.

Olisiko niin, ettei perimmäinen Jumaluus, tai edes sen suoranainen (ainosyntyinen) heijastus (SANA) luo, vaan että maailmankaikkeuden ikuisesta periaineesta ensimmäisen heijastuksen mallin mukaan muodostuvat ja objektiiviseen elämään herättämät ”seitsemän jumalaa” suorittavat varsinaisen muotoon luomisen.

Ja olisiko myös niin, että Mooseksen kirjan 3. luvun Herra jumala oli yksi näistä korkeista kosmoksen luovista voimista, joista yhtä juutalaiset kutsuivat nimellä JHVH?

Olisiko lisäksi niin, että Jumalan seitsemän luomispäivää kuvaisivat perimmäisten ydinolemusten vuodattamista seitsemän eri tietoisen, luovan voimaryhmittymän kautta, jotka myöhemmin emanoivat itsestään yhä erillistyneempiä elämän muotoja ja tajuisia olentoja?