Tuomaan evankeliumissa esiintyy samantapainen vertaus roskaisesta silmästä kuin Matteuksella (7:3) ja Luukkaalla (6:41).

 

(26) Jeesus sanoi: ”Näet kyllä roskan veljesi silmässä, mutta et näe hirttä omassa silmässäsi. Kun otat pois hirren omasta silmästäsi, silloin näet myös ottaa pois roskan veljesi silmästä.”

 

Tämä sanonta antaa viitteitä siitä, että todellinen itsetuntemus on yleensä eräs viimeisimmistä asioista, joita ihminen oppii. Ihminen tarkastelee kyllä toisia ihmisiä, vertailee heitä keskenään ja suhteessa omaan minäkuvaansa – joka on syntynyt ympäristön suhtautumisen ja oman subjektiivisen vertailun sekä mielikuvituksen sekoituksesta.

Näkemys itsestä ja elämän aikana omaksutut muut ehdollistumat värittävät automaattisesti ihmisen havaintoja kaikista muista. Ihmisillä on yleensä myös voimakas taipumus selittää kaikki itsensä ja läheistensä kannalta parhain päin. Se on vain eräs psyyken tapa torjua ja vääristää kohtaamiaan ikäviä asioita. Jotkut kääntävät ikävyydet itseään vastaan saadakseen huomiota, sääliä tai marttyyrin kyseenalaisen kruunun.

Kaikki tuollaiset puolustusmekanismit ovat – muiden kiintoajatusten ohella - periaatteessa tämän sanonnan mukaisia hirsiä omassa silmässä. Ne estävät näkemästä asioita sellaisina kuin ne ovat, koska oman mielen sisältö sekoittaa näkemyksen.

Tämä selittää osin sen, miksi ns. selvännäkemisessä on usein huomattavasti epäselvyyttä ja virheellisyyksiä. Näkijän ja muiden ihmisten mielen sisältö sekoittavat sisäistä havaintoa.

Hirren poistaminen omasta silmästä tarkoittaa ensiksikin sitä, että ihminen säilyttää mielensä (leilinsä) joustavana. Hänen ei tulisi liian helposti sementoida omaksumiaan ajatusmuotoja, vaan pitäisi uskaltaa korvata ne silloin, jos ja kun hän kohtaa paremmin perusteltavia.

Yksi hirren poistamisen perusedellytyksistä on myös jatkuva pyrkimys totuudellisuuteen erityisesti itsensä suhteen. Siinä on kuitenkin aina muistettava, että inhimillinen tajunta nojaa pääosin elämänkokemusten myötä syntyneisiin ehdollistumiin, jotka eivät sellaisinaan edusta asioiden todellista ydinolemusta, vaan ovat luonteeltaan viitteenomaisia – uskoa ajatuksiin.

Ihmisiä varoitetaan olemaan tuomitsematta aivan samasta syystä kuin lähimmäisen arvostelusta: koska ihminen ei näe asioiden todellista luonnetta, vaan ainoastaan sen, miltä ne vaikuttavat suhteessa omiin mielikuviin.

Oikea näkemys edellyttäisi täydellistä irrottautumista ja vapautumista kaikista vastakkaisuuksiin nojaavista ehdollistumista. Se tarkoittaisi täysin muuttunutta tiedostamisen tapaa, jossa asiat havaitaan riisuttuina kaikista ajan ja tilan luomista inhimillisistä vääristymistä.