Kalervo Mielty

 

Ihmisyydestä

 

 

Kuinka usein ihminen kuvittelee olevansa tuuliajolla, huomaten myöhemmin kulkeneensa täysin oikeaan suuntaan. Ihminen syntyy lyhytnäköisenä, etsii vain hetkellistä tyydytystä eikä näe kaukaisia seurauksia ennen kuin hän ne kohtaa - jos silloinkaan.

Vanheneminen ja aikuistuminen eivät aina kulje käsi kädessä. Aikaisemmin ikääntyminen rinnastettiin kypsymiseen ja jopa viisastumiseen, nykyään ihmiset haikailevat nuoruuttaan heti, kun ensimmäiset rypyt ilmestyvät suupieliin. Mielikuvat hallitsevat meitä, etenkin kielteiset ajatusmuodot, joita julkisuus halukkaasti ruokkii.

Tietäminen käsitettiin joskus elämän ymmärtämiseksi, ei kirjaviisaudeksi, joka sekin voi antaa valtaa toisien suhteen, mutta vain muodollista, sisäisesti arvotonta. Todellinen valta nousee syvästä ymmärryksestä, parhaimmillaan hengen ylevyydestä, jota harva media vaivautuu etsimään, saati edistämään.

Muodollinen tieto ja kokemus ovat hyväksi, mikäli ne keitetään kypsäksi omassa kattilassa eikä yritetä raakoina syöttää maailmalle. Nykypäivä vaatii rohkeutta ja voimaa, jota nuoret edustavat. Mutta kuka ohjaa ja kaitsee heitä, etteivät aiheuta turhaa vahinkoa itselleen ja muille? Kokemuksen ääntä ei haluta kuulla, koska nuorten ja iäkkäämpien elämä rakentuu valitettavan erilaisille arvoperustoille - vain riittävän samankaltainen käsitys tärkeimmistä kysymyksistä voi toimia hedelmällisen vuorovaikutuksen kenttänä.

Ei kaikkia kokemukseen perustuvaa tietenkään voida soveltaa loputtomiin muuttuvissa olosuhteissa, sillä parhainkin suola voi käydä mauttomaksi aikojen saatossa, eikä vanha viini aina sovellu uusiin astioihin, vaan asioita on uskallettava lähestyä myös tuoreelta näkökannalta.

Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan äärimmäisen arkoja, ehkäpä tulleet lapsuutensa herkkinä hetkinä niin pahoin pelotetuiksi, etteivät virheitä välttääkseen rohkene itse kokea elämää. Moni tulisi havaitsemaan, että väärin tehdessään he itse asiassa tekivätkin oikein, koska virheiden seuraukset opettavat ihmistä kaikkein parhaiten. Eräs keskiaikainen uskonnollinen johtaja (Eckhart) sanoi, ettei ihmisen kannattaisi katua edes syntejään, mikäli ne ovat johdattaneet hänet henkisempää elämää kohden. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi tietoisesti etsiytyä kielteisten ja tuhoavien asioiden pariin, vaan sitä, että ihmisen on hyvä käyttää tervettä järkeä kaiken sen suhteen, mitä sisäänsä ottaa. Jos on olemassa aineellista roskaruokaa, on sellaista runsaasti tarjolla myös ihmismielen nautittavaksi.

Filosofisesti voimme päätellä, että kaikki kokemamme on periaatteessa kuollutta, vailla kestävää merkitystä. Mutta vaikka kokemukset sinänsä olisivatkin vain ohikulkevaa virtausta, ovat niiden ihmissielun syvyyksissä synnyttämät ominaisuudet sitäkin merkityksellisempiä, mikäli ihmiskunnan hienoimpiin opettajiin on uskomista.

Nykyisin ei juuri varoitella siitä, ettei kannata tehdä sielulleen vahinkoa. Huomio kohdistetaan fyysisen terveyden tarkasteluun ja psyykkisen mukavuuden turvaamiseen. Eräs filosofi (Nietzsche) puhui viheliäisestä mukavuudesta, joka voi turruttaa mielen uneliaaksi tai sellaiseksi, joka ei siedä minkäänasteisia vastuksia. Samainen viisas sanoi, ettei ihminen tällaisenaan ollut mikään tarkoitus, vaan ainoastaan silta johonkin ylevämpään - eikä hän väitteessään poikkea paljonkaan muiden suurten opettajien kannoista. Monet ovat vaatineet ihmisiltä täydellistä muutosta, että jokin ylevämpi voisi heidän kauttaan ilmetä, eli saisi heissä muodon, kuten apostoli Paavali sanoi. On varsin ilmeistä, etteivät ihmiset tällaisinaan kelpaa enkeleiden opettajiksi, pikemminkin naurunaiheiksi! Paljon täytyy tapahtua, että elävästä sielusta kehittyisi eläväksi tekevä henki, viimeinen Adam, ihmisyyden äärimmäinen mahdollisuus.

Tuhlaajapoikia lienemme jokainen, kaukana todellisen ihmisyyden tavoitteesta. Olkaamme siis pelkästään onnellisia, että elämä suo meille kolhuja pitäen meidät alati liikkeessä, antaen mahdollisuuden korjata suuntaamme. Vielä ei ole aika vaatia itsellemme luomakunnan kruunua, olemmehan yhä tulossa tai menossa jonnekin. Liian vähän on meissä pysyvää, joten tulkaamme pian hyväksi maaksi, jossa ihmisyyden siemen voi itää, kasvaa ja kerran puhjeta kukintoon.

 

Lisää kirjoituksia ks.
https://www.netikka.net/studiomielty/kotis8.html