Jumalattomien_loppusijoituspaikka_Helvet

Iltasanomat kirjoitti pääsiäisviikolla ilmestyneestä Eugenio Scalfarin artikkelista, jossa tämä väittää paavi Fransiskuksen kieltäneen helvetin olemassaolon. Toimittaja on paavin läheinen ystävä vaikka onkin tunnettu ateisti.

Scalfarin mukaan paavi oli vastannut hänen pahojen sielujen kohtalosta esittämäänsä kysymykseen siten, ettei näitä rangaista, mikäli he katuvat – ja katumattomatkin vain kadottavat olemassa olonsa.

Jälkikäteen Vatikaani on kuitenkin kiistänyt artikkelin päätelmät todeten toimittajan siteeranneen paavia virheellisesti ja ilman lupaa.

***

Uuden testamentin evankelistat puhuvat kadotuksesta, joka voisi pahimmillaan tarkoittaa yksilöllisen tietoisuuden (tai vain sen ”maallisen osan”) sammumista (katoamista). Synoptiset evankeliumit ovat lisäksi kehitelleet helvetin sammumattoman tulen, jolla kirkko on koko historiansa ajan pitänyt kannattajiaan kurissa ja pelotellut vastustajikseen katsomiaan.

Nykyinen raamatuntutkimus on löytänyt ”helvetin juuret” evankelistoista, jotka joko tietoisesti tai tiedon menettäneinä kärjistivät näkemyksiä käsittämään ainoastaan kaksi mahdollista ”loppusijoituspaikkaa.”

***

Apostoli Paavalin aikoihin ei vielä puhuttu helvetistä mitään. Paavali itse puhui ainoastaan kadotuksesta, jolla hän todennäköisesti tarkoitti yksilöllisen tietoisuuden katkonaista luonnetta (mikäli se oli sidostunut ajallisuuteen).

Johanneksen evankeliumin (14:2) Jeesus esittää, että hänen Isänsä kodissa on ”monta asuinsijaa.”

Paavali antoi hänkin selviä viitteitä siitä, että ainakin ruumiista erillisen elämän ”positiiviselta puolelta” löytyi useita erilaatuisia olotiloja. Apostoli itse epäili saaneensa oman sisäisen kokemuksen (ruumiissa tai sen ulkopuolella) ”kolmannessa taivaassa (2. Kor. 12:2).”

***

Paavalin aikaan oli vielä tietoa eritasoisista enkelikunnista (tai -kuoroista), joista apostolikin mainitsee muutamia (Kol. 1:16).

Raamatusta löytyy siten perusteita sille, että ruumiista erillään olevalle tajuiselle elämälle nähtiin kristillisyyden alkuvuosina huomattavasti enemmän mahdollisia elintiloja kuin mihin oli myöhemmin syystä tai toisesta päädytty.

Kristillisestä kirjallisuudesta ei valitettavasti löydy paljonkaan tietoa, joten sitä voitaisiin (olisi ehkä syytäkin) hakea vertailevan uskontotutkimuksen keinoin kristinuskoa paljon vanhemmista lähteistä, esimerkiksi intialaisten puranoista.

Puranoissa mainitaan 7 hyvää tilaa ja 7 huonompaa, joihin ihmisen tajunta ajautuu kuoleman jälkeen (ja joiden puitteissa se käytännössä toimii myös hänen elinaikanaan).

On mielenkiintoista havaita, että kolmanneksi paras tila (Janarloka) muistuttaa suuresti Paavalin kuvaamaa kolmatta taivasta. Siinä tajunta on vapautunut maallisista sidoksistaan ja muodoista sekä yhtynyt henkiseen ydinolemukseensa.

Tosin vasta kuudennessa, Kristos-tilassa, ihminen tulee tietoisuutensa (sisäisen olemuksensa) suhteen haavoittumattomaksi ja häviämättömäksi.

Vasta seitsemättä (ylintä) tilaa voitaisiin kutsua todelliseksi taivaaksi, jonka kynnyksellä ihminen joutuu päättämään, jääkö hän auttamaan ihmiskuntaa, vai astutaanko äärettömän pitkään autuuden tilaan.

Lisätietoa puranoiden kuvaamista sisäisistä olotiloista (asuinsijoista):

http://kalervomielty.blogspot.com/search?q=kuoleman

Samaa asiaa YouTube-videona:

https://www.youtube.com/watch?v=xp4cxGHdg5M&t=37s

***

Helvetin varaaminen kaikkien uskontunnustuksia epäilevien yksiselitteiseksi ja ainoaksi sijoituspaikaksi on yhtä heikosti perusteltavissa kuin pastori Kylliäisen yltiöpositiivinen toteamus (parisenkymmentä vuotta sitten) kaikkien ihmisten pääsystä taivaaseen. Pastori saattoi tosin olla oikeassa, mikäli taivaaksi luetaan (virheellisesti) myös erilaatuiset sisäiset, psyykkiset olotilat, jotka sinänsä saattavat olla täynnä onnea ja iloa – mutta sisältävät yhä jonkinlaisen tuntemuksen ajasta ja erillisyydestä ja ovat siten luonteeltaan tilapäisiä – eivät ajattomia ja ykseydellisiä.

Tuomiokapituli käsitteli piispa Huovisen johdolla Kylliäisen kirjasta tehtyä kantelua ja totesi äänin 4 – 1, ettei asia vaatinut toimenpiteitä (vaikka pastori ei uskonut edes sovitukseen).

***

Kristillinen helvetti-näkemys sopii jollakin tavoin ainoastaan puranoiden määrittelemään kahteen alimpaan tilaan (Vitalaan ja Atalaan), joista kuudennessa ihmisen järjellisen olemuksen korkeampi osa irrottautuu alemmasta (ja palaa henkiseen alkuperäänsä). Seitsemännessä sielullinen olemus kadottaa kaiken tajuisuutensa, mutta ei silloinkaan joudu ikuisen kärsimyksen tilaan. Näihin tiloihin ajaudutaan todennäköisesti hyvin harvoin, lähinnä silloin, jos "sielullinen kylvö" on äärettömän kauan mennyt hukkaan.

Jaakobin kirjeessä on lause (1:15):

”Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.”

Lause voitaisiin tulkita ”itämaisittain” siirtymänä viidennestä (huonosta) tilasta kuudennen kautta seitsemänteen – sielulliseen kuolemaan. Kehityskulku (tai pikemminkin sielullinen degeneraatio) lienee äärimmäisen harvinaista – samoin kuin korkeimman hyvän tilan (consummatum est -tilan) saavuttaminen.