Tuomaan evankeliumissa (ja monissa muissa) on sanontoja, jotka luovat kontrastia ”lihallisen ja henkisen veljeyden” välille:

(99) Oppilaat sanoivat hänelle: ”Veljesi ja äitisi ovat tuolla ulkona.” Jeesus sanoin heille: ”Minun veljeni ja äitini ovat nämä, jotka ovat täällä ja tekevät minun Isäni tahdon. He pääsevät sisälle Isäni valtakuntaan.”

 

Tämä evankeliumeistakin (Vrt. Matt. 12:46-50) tuttu sanonta nostaa esiin ihmisille täysin luonnollisen ehdollistumisen ja samastumisen lähiympäristöön, erityisesti vanhempiin, sisariin ja veljiin.

Suoraviivaisesti tulkittuna teksti jopa loukkaa inhimillisen kulttuurin värittämiä normeja, tunteita ja lajiperäisiä vaistoja. Se näyttäisi myös olevan selvässä ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että ihmisen tulisi rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.

***

Perhe, suku, heimo ja kansa muodostavat yksilön kehitykselle riittävän turvalliset puitteet, jotka ovat kylliksi homogeeniset, niin etteivät ne kasvualustana sisällä liian suuria ristiriitaisuuksia.

Yhteisöllisen vuorovaikutuksen tarkoituksena on kasvattaa inhimilliset ominaisuudet esiasteistaan aina niin pitkälle kuin se ulkoisten virikkeiden pohjalta on mahdollista.

Normistoilla on oma funktionsa niiden hillitsemisessä ja ohjauksessa, jotka eivät oman sisäisen kypsymättömyytensä johdosta kykene tai halua ottaa huomioon mitään muuta kuin omat välittömät etunsa.

***

Yhteisöiden ongelmana on usein se, että ne tasapainon nimissä helposti paisuttavat normistonsa niin ahtaiksi, että ne alkavat ehkäistä yksiöiden sisäistä avartumista – ennen muuta vapautumista pelkän inhimillisen kokemuksen luomista ehdollistumista.

***

Jossakin kehitysvaiheessa ihmisen on uskallettava tarkastella kaikkia elämänsä aikana omaksumiaan ajatuksia ja asenteita täysin avoimesti, hylätä perusteettomat ja korvata uusilla, ”todella omassa kattilassa keitetyillä.”

***

Tämän Tuomaan sanonnan viesti liittyy kuitenkin varsinaisesti vasta siihen kehitysvaiheeseen, missä yksilöityminen on jo viety lähes äärimmilleen (saavutettu Johanneksen kaltaisuus).

Siinä vaiheessa ihmisen tulisi irrottautua sisäisesti kaikista automaattisista samastuksista voidakseen saattaa tietoisuutensa universaaliin tilaan kaiken elämän suhteen.

***

Monet muutkin evankeliumitekstit (kuten Matt. 5:46 ja Luuk. 6:32) nostavat todellisen opetuslapseuden edellytyksenä esiin henkilöön katsomattoman, kaikkea elävää yhtäläisesti syleilevän suhtautumisen (auringon – todennäköisesti myös Jumalan kaltaisuuden).

***

Mielen irrottautuminen totunnaisista itsestään selvyyksistä ei tietenkään aina edellytä mitään konkreettisia, sosiaalisia eristäytymistoimenpiteitä, vaan pelkästään sisäistä vapautumista ajatuksista ja asenteista, jotka eivät kestä rinnastusta universaaleihin, arkkityyppisiin, ikuisiin periaatteisiin.

***

Tällaisten sanontojen sananmukainen tulkinta on toisinaan antanut aseita sellaisten vallanhaluisten ihmisten käyttöön, jotka ovat halunneet sitoa kannattajiaan itseensä irrottamalla heidät omista perheistään.

***

”Isän tahdon tekemisen” korostaminen ilmentää koko tämän evankeliumin keskeisintä pyrkimystä: kasvua, kohottautumista ja kohottamista maallisten isien ja esi-isien tahdon täyttäjästä taivaallisen Isän tahdon todelliseksi ilmentäjäksi.

On selvää, että Isän tahdon täyttäminen edellyttää välitöntä ja välityksetöntä tietoisuutta tästä tahdosta – inhimillisen tahdon korvautumista universaalilla, jumalallisella.

Vasta sellaisesta tilassa voidaan saavuttaa todellinen henkinen veljeys, välitön sisäinen ykseys ja samuus henkisen periolemuksen kanssa – ainoassa todella elävänä olemisessa (Vrt. Matt. 7:24). Vasta silloin ”Kristus voi saada ihmisessä muodon”, kuten Paavali asiasta kirjoitti.