652px-Gallen_Kallela_Ad_astra.jpg

 

Tavoitteena lähes kaikissa uskonnoissa on saavuttaa viimeistään kuoleman jälkeen onnellinen olotila. Sen tulisi sisältää kaikkea sellaista, josta ihminen on elämässään tottunut nauttimaan.

Usein ajatellaan, että tällaisen autuus voidaan varmistaa elämällä määrättyjen, yleisesti hyväksyttyjen velvoitteiden ja moraalisääntöjen mukaan.

Tällainen ajattelu on silti yhä hieman itsekästä ja pyyteellistä. Siinä yritetään käydä edullista kauppaa jonkin tuntemattoman tekijän kanssa. On tietenkin mahdollista, että hyveellinen elämä johtaa varsin miellyttäviin kuolemanjälkeisiin tiloihin, koska subjektiiviset olotilat rakentunevat pääosin yksilön tajunnan tosiasiallisen sisällön pohjalle.

***

Topeliuksen sadussa puhutaan kahdesta tiestä, jossa toinen lupaa kuivaa leipää toisen tarjotessa rinkeleitä ja piparkakkuja. Totisemmissa kertomuksissa puhutaan kaidasta ja laveasta tiestä, usein myös via dolorosasta, kärsimysten polusta, joka voi loppuun kuljettuna johtaa johonkin tavanomaista ylevämpään tilaan. Tätä ei pitäisi – marttyyrikirkon (ja muslimien) tapaan - tulkita siten, että tietoinen vahingon tuottaminen itselle (saati muille) automaattisesti johtaisi johonkin hyvään.

Uskontojen piirissä katsotaan usein, että ihmisen tuleekin toivoa itselle ja läheisilleen autuutta ja onnea. Mutta esim. Vuorisaarnan ydinsanoma pyrkii karistamaan mielestä pyyteiden kaikki muodot aina elämänhalua myöten.

Tässä suhteessa evankeliumi tulee hyvin lähelle itämaista filosofiaa, joka lähtee siitä, että kaikki mitä ihminen pitää nautinnollisena ja miellyttävänä, pohjautuu ihmisen aistillisiin ja psyykkisiin ehdollistumiin. Sellainen on luonteeltaan yhä tilapäistä eikä siten tavoittelemisen arvoista.

***

Evankeliumeissa kehotetaan monissa kohdin välttämään pelkkää muodollista uskonnollisuutta. Ihmisen tulisi sen sijaan opetella kieltäytymään pakottomasti ja luonnollisesti kaikesta sellaisesta, jonka hän tiedostaa olevan katoavaa ja erillistä – Jumalasta irti olevaa.

Miksi ihmisen sitten tulisi kieltäytyä - tai pikemminkin pitää mielensä vapaana - kaikista muodollisen elämän mahdollistamista nautinnoista? Koska se on ainoa keino estää tajunnan pysähtyminen myös kuoleman jälkeen matalammille tasoille kuin mitä sen olisi periaatteessa mahdollista saavuttaa. Tätä kohoamista kuvaa myös yllä oleva Gallen-Kallelan taulu, Ad Astra.

***

Tuomaan evankeliumissa todetaan, että ihminen on alussa ollut ykseys eli samaa olemusta alkuperänsä kanssa (Jumalan kuva). Tämä ykseys on kuitenkin muodollisen evoluution alkaessa rikkoutunut siinä merkityksessä, että osa tajunnasta on samastunut aikaan ja tilaan kuuluviin ilmiöihin ja alkanut hahmottaa niitä erillisen minäisyyden kautta. Ihmisestä oli siten tullut kaksinainen, jonka inhimillinen osio ei enää ole välittömästi tietoinen alkuperäisestä ajattomasta, henkisestä luonnostaan.

Tuomaan mukaan ihmisen tulisi nyt pyrkiä sulauttamaan erillinen olemuksensa takaisin alkuperäiseen, henkiseen vastineeseen. Yhdentyminen on mahdollista silloin, kun ihminen kykenee täysin pakotta irrottamaan tajuntansa kaikista maallisen elämän synnyttämistä ehdollistumista eli ”synnistä”. Tällainen tulee tavallisesti mahdolliseksi vasta silloin, kun yksilö on kulkenut niin pitkään ”tuhlaajapojan tietään”, että hän on kaikkeen ulkoiseen täydellisesti kyllästynyt ja sisäisesti valmis päästämään sellaisesta irti – ja palaamaan Isänsä kotiin.

Vasta tämän yhdentymisen (ylhäältä syntymisen) jälkeen ihminen voi käskeä vuorta siirtymään niin, että se todella tottelee. Vasta silloin hänen tietoinen olemuksensa on valmis kantamaan henkisten voimien tuoman vastuun ja toimimaan Paavalin mainitsemana ”viimeisenä Adamina”, eläväksi tekevänä henkenä.