Uskomiseen liittyvissä asioissa löytyy suuriakin käsitteellisiä eroja, joita joku saattaisi kutsua makuasioiksi – koska ne pohjautuvat inhimillisen tajunnan muodostamiin ajatusmuotoihin.

Jotkut uskovat persoonalliseen, ihmisestä täysin erilliseen jumaluuteen, toiset hahmottelevat jumalansa kaikkea ylläpitäväksi, universaaliksi perustaksi.

Niin sanotut ateistit ja tiedeuskoiset uskovat siihen, ettei luonnonlakien lisäksi ja taustaksi edes tarvita mitään näkymätöntä ydinviisautta.

Agnostikkojen usko lienee asioiden pitämistä eriasteisina hypoteeseina – kunnes tiede kiistattomasti toisin osoittaa. Esimerkiksi Steven Hawking pitää kosmosta itseään synnyttävänä ja säätelevänä järjestelmänä vailla mitään erityistä keskusyksikköä, saati persoonallista ”toimitusjohtajaa”.

Ihmisten maailmassa ei kuitenkaan liene ainoatakaan järjestelmää, joka ei perustuisi jonkinasteiseen ohjelmaan, eikä yhtään ohjelmaa, jonka takaa ei löytyisi sitä rakentanutta tietoisuutta.

***

On ilmeistä, etteivät tunnetut luonnonlait päde enää mustan aukon suhteen. On myös ilmeistä, että ajaton, valoton ja tilaton perustuvat silti johonkin, josta aikaan ja tilaan ehdollistunut tiede ei tässä vaiheessa – jos koskaan - saa pitävää otetta.

***

Ajan katsotaan syntyvän vasta alkuräjähdyksen yhteydessä, mutta syntyvätkö samalla myös kaikki aikaan ja tilaan liittyvät luonnonlait, vai löytyykö niiden todellinen perusta jo ajattomuudesta?

***

Ajassa ja tilassa tapahtuvan evoluution perustaksi esitetään luonnon valintaa, missä parhaiten menestyy sellainen muodon ja tajunnan yhdistelmä, joka kykenee sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.

Evoluutiokäsityksen on usein katsottu kumoavan ajatuksen luomisesta. Näin se tekeekin, mikäli uskotaan, että kaikki olevainen on määritelty ja puettu lopullisiin rajallisiin muotoihin heti aikojen alussa. Käytännön havainto kuitenkin osoittaa selvästi, että kaikki muodollinen on alituisen muutosprosessin alaista.

***

Toisaalta voitaisiin ajatella, että alkuperäinen luominen tarkoittikin ajattomien ideoiden muodostumista ajattomuuteen. Tällaisen kuvan voi saada mm. Johanneksen evankeliumin alusta, jonka mukaan kaiken ilmenevän ydinolemukset, Logos eli Sana, ovat peräisin ajattomuudesta – Jumalasta. Evoluution tarkoitus olisi sitten toteuttaa näitä ajattomia ja abstrakteja esikuvia ajan ja tilan puitteisiin – siinä mitassa kuin se ylipäänsä on mahdollista.

Luominen ajassa ja tilassa olisi siten jatkuva – tajunnan suhteen jopa yksilöllinen prosessi - ja me ihmiset toimisimme siinä jonkinasteisina kanssaluojina – ainakin oppipoikina tai kisälleinä. Keskiajan kristitty dominikaanijohtaja, Mestari Eckhart, hahmottaa luomista edelliseen tapaan.

***

Väitetään, ettei tyhjästä synny mitään, eikä todellisuudessa mikään häviä kokonaan, vaikka siltä usein näyttäisikin, kun energiat muuntavat muotoaan tai hajoavat alkutekijöihinsä.

”Isäni merkki teissä on liike ja lepo”, kirjoittaa Tuomaan evankeliumi (Tuom. 50). Sanontaa voidaan tulkita pintapuolisesti niin, että se kuvaa esim. valvetilan ja unitilan vaihtelua.

Todennäköisimmin siinä viitataan kuitenkin siihen, että ihmisen olemuksessa on jotakin ajatonta, joka pysyy alituisessa lepotilassa.

Juuri tämä ajaton olemus ja mahdollisuus lienee varsinainen ”Isän merkki” – ja jos se olisi täydellisesti eronnut yksilön persoonallisista olemuksista, olisi ihminen sisäisessä mielessä tuhon oma (Tuom. 70) – hänessä ei olisi pysyvän olemuksen mahdollisuutta, johon hän voisi sisäisesti palata.

Samainen ”liike ja lepo” liittynee myös koko universumin luonteeseen, niin että ilmennyksen eli liikkeen kautta seuraa ilmenemätön vaihe, jota ei ehkä voida kutsua kaudeksi, koska siinä ei ole aikatekijää. Tieteen piirissäkin on esitetty käsitys siitä, että ns. musta aukko ei ole mikään lopullinen loppu, vaan että ilmennys alkaa taas alusta.

Mille perustalle se silloin rakentuu? Ehkäpä sille, mikä edellisessä ilmennyksessä oli saatu valmiiksi eli ajattomien esikuviensa kaltaisiksi. Tämä saattaisi koskettaa myös tietoisuutta, johon ihmisen tajunta on kytköksissä - mikäli on!