joutsenen%20nousu.jpg

Ikuiseksi haluaa ihminen itsensä ja kaiken sen, mistä hän pitää.

Uskoo, että aika parantaa haavat ja tuo pysyvän onnen,

kunhan vain odottaa, kunnes ei enää muista, mitä odottaa.

 

Ajatus perustuu mielikuvaan, joka nojaa aikaisempiin ajatuksiin.

Voi ihmistä, joka pitää kuvitelmaa todisteena olevaisuudesta.

 

Ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät kuin virran kuohupäät.

Mikään muuttuva ei voi olla totta.

 

Aika on puu, joka kasvattaa kahdenlaista hedelmää:

pahaa ja hyvää, turhaa ja tarpeellista.

Vain hupsu luottaa sellaiseen, jossa ei ole mitään pysyvää:

tänään tätä, huomenna jotakin muuta,

ei aikaakaan, kun jo pelkkää maata.

 

Syöden voi aika tulla sulatetuksi

ja ensimmäinen Aadam viimeiseksi.

 

Niin kaukana katseelta elämän puu,

joka ei kaadu, vähene tai kuole.

 

Raskaana hengestä, kaikkea maallista keveämpänä,

vapaana mielestä, vaan ei kevytmielisenä.

Kohoat sinne, missä ei ole mitään tai ketään.

 

On vain yksi ja sen mukana kaikki.

 

P.S. Tämänkin kirjoituksen joku moderaattoreista poisti etusivulta! Mihin hän tällaisella järjettömällä blogikiusaamisella pyrkii? Tuskin ainakaan henkisten asioiden edistämiseen, pikemminkin eristämiseen!