pyhainpaiva.jpg

Kristillisessä uskontunnustuksessa vannotaan (Matt. 5:34 vastaisesti) muun muassa uskoa pyhäin yhteyteen ja pyhään yhteiseen seurakuntaan. Pysähdytäänkö koskaan miettimään, mitä Pyhäin yhteys tarkoittaa? Onko se vain pyhiksi ja hyviksi luokiteltujen ihmisyksilöiden kokoontumista jonnekin, vai jokin täysin toisen laatuinen yhteyden tila?

***

Periaatteessa käsitys pyhäin yhteydestä nojannee ikivanhaan uskomukseen siitä, että inhimillinen tajunta voi muuntua aivan toisen laatuiseksi. Silloin se ei nojaa ulkoa tulleisiin virikkeisiin, vaan havaitsee välittömästi asioiden todellisen (aikaan ehdollistumattoman) ydinolemuksen.

Tällainen tieto ei ole kulttuurin luomaa sivistystä, vaan perustuu kansojen parissa olleiden ”tietäjien” havaintoihin. Ihmiset ovat huomanneet, että jotkut harvat ja valitut ovat kyenneet hankkimaan sellaista tietoa, johon ei tavallisin keinoin päästä käsiksi.

Kaikki sisäisin keinoin esiin tuleva informaatio ei tietenkään kumpua pyhäin yhteydestä, vaan nojaa yksilöllisiin psyykkisiin kykyihin, joihin sekoittuu helposti koetun elämän ehdollistumia ja ennakkokäsityksiä (inhimillistä epäpuhtautta ja tietämättömyyttä).

***

Pyhäin yhteys edellyttää pyhää yhteydenpitäjää, riittävän puhtaan tietoisuuden saavuttanutta yksilöä. Monet niin sanotut selvännäkijät ja meediot toimivat pääsääntöisesti psyykkisten tunne- ja mentaalisten tilojen piirissä.

Korkeampien mentaalisten ominaisuuksien ja kykyjen avulla voidaan saada yhteys mm. ihmiskunnan kollektiivitietoisuuteen. Sellainen mahdollistaa eräänlaisen ”kaikki tietävyyden”, mutta ainoastaan inhimillisen kokemisen tuottaman kollektiivisen tietoisuuden puitteissa (josta Carl Jung puhuu), joka perustuu menneeseen.

***

Mentaaliset, ajatuksiin sidoksissa olevat tilat ovat lähinnä pyhäin yhteyden ”esiasteita”, jollaisia pyhät voivat käyttää toimiessaan ja kommunikoidessaan (ajatusmuotoja tai tajunnan tiloja siirtäen) keskenään ja oppilaidensa kanssa inhimillisen olemisen tasolla.

***

Todellinen pyhäin yhteys toteutuu vasta henkisen tiedostamisen, olemisen ja olemuksen puitteissa, joka havaitsee itsessään (”kuullen” Isältään, tai Isässään) välittömästi ja välityksettömästi kaiken ajattoman ydinolemuksen.


Johanneksen evankeliumin ilmaisema Jeesuksen toive ihmisten suhteen: "Jotta he yhtä olisivat,” luo toteutettuna sen perustan, jolta pyhäin yhteys olisi käsitettävissä:

se on niiden harvojen ja valittujen itsetietoista, välitöntä, ajatonta ja ehdollistumatonta tietoisuutta, jotka ovat tähän olemisen tilaan sisäisesti valmiit ja ylhäältä (armosta) oikeutetut. 

Mestari Eckhart viittaa (omalta osaltaan) näiden harvojen ja valittujen tapaan saada tietoa sanoessaan: 

”Eräs ihminen on täysin tietoinen tästä valosta. Heti kun hän kääntyy Jumalaa kohti alkaa tuo valo loistaa ja hehkua hänen sisässään, antaen hänelle ymmärryksen siitä, mitä tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä, sekä paljon opastusta asioissa, joista hän ei aikaisemmin mitään tiennyt tai niitä ymmärtänyt.”

***

Pyhäin yhteydellä ei siten ole mitään tekemistä käsitteellisten uskontunnustusten kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö uskonnot voi (ja niiden tulisi) toimia astinlautoina ja kannustimina niiden kaitojen teiden alkupäitä kohden, joille kaikkien pyhitykseen pyrkivien askeleet sisäisen luonnon pakosta, ja ulkoisen elämän potkujen saattelemana, ohjautuvat.

 ***

Uskontunnustuksessa Pyhäin yhteyttä seuraa sanat: pyhä yhteinen seurakunta. Ilmaisu vaikuttavat keinotekoiselta jatkeelta: ellei sillä tarkoiteta, että vain todella pyhät (maallisista ehdollistumista vapautuneet) muodostavat puhtaasti henkisen seurakunnan, jolla ei ole paljonkaan tekemistä kirkollisten seurakuntien kanssa.

Ei tarvita suurta tietämystä sen havaitsemiseen, etteivät kirkko tai kirkot muodosta mitään yhteistä (saati katolista) seurakuntaa, vaan lukemattomia erillisiä ja keskenään erimielisiä ryhmittymiä ja yksilöitä.

Lisäksi ei tarvita suurta perehtyneisyyttä kirkkohistoriaan sen toteamiseksi, kuinka paljon pahoja asioita kirkko (tai sen puitteissa harjoitettu suvaitsemattomuus) on – monien hyvien ohella – saanut aikaan.