merkurius-caduceus.jpg

Kirjoituksessaan 1.11. Jari tulkitsee itsesytynnän aiheutuvan joistakin täysin ihmisen ulkopuolisista tekijöistä (mahdollisesti viittaisi demoneihin?).

Ihmisen tavallisen havaintokyvyn ulkopuolella (tarkemmin sanoen sisäpuolella) löytynee kyllä voimia, jotka voivat vaikuttaa herkkään tai tasapainottomaan mieleen, mutta palamaan ne eivät sentään ketään ole milloinkaan sytyttäneet.

Henkimaailmaan – tai pikemminkin psyykkiseen ulottuvuuteen – ei tietenkään kannata turhan takia kurotella sokeana sohimaan – henkistyminen sisänsä on sitä vastoin oivallinen päämäärä.

Luonnollinen ja tasapainoinen ihminen on yleensä varsin hyvin turvassa psyykkisen tason kollektiivisilta tai yksilöllisiltä vaikutuksilta. Herkätkin ihmiset törmäävät lähes aina omiin sisäisiin solmukohtiinsa. Niin sanotut demonit ovat erittäin harvinaisia tuttavuuksia, joiden kanssa kosketuksiin saattavat joutua lähinnä sellaiset, joissa itsessään on riittävästi heidän kaltaisuuttaan – tai erittäin harvoissa tapauksissa psyykkisesti sairaat.

***

Mitä sitten tulee ns. itsesytyntään – on siinä kyseessä ihmisen omassa olemuksessa piilevä voima, joka äärettömän harvinaisissa poikkeustapauksissa saattaa aktivoitua aivan liian aikaisessa kehitysvaiheessa ja aiheuttaa siihen valmistautumattomassa kehossa vaurioita tai täydellisen tuhon.

Kristillisessä käsitteistössä kyseistä voimaa voitaisiin kutsua Pyhän Hengen voimaksi tai siksi tuleksi, jolla Kristuksen kerrotaan kastavan ihmisen – kunhan tämä on siihen valmis ja puhdas. Itämaiset opit puhuvat kundalinista.

Tämä on voima, jonka äärimmäisenä tarkoituksena on murtaa kaikki raja-aidat inhimillisen ja jumalallisen väliltä. Se on myös voima, jonka vapautumisen takia katoliset papit harjoittavat selibaattia – tosin useimmiten täysin turhaan, koska he eivät vaivaudu saattamaan itseään sisäisesti riittävän puhtaiksi ja tyhjiksi kaiken katoavaisen suhteen.

Kyseinen voima lähtee jalkojen juuresta ja nousee kierteisesti (kuin käärmeet Caduseuksen sauvassa) selkärankaa seuraten ylös aina päälaelle saakka (saattaa purkautua ulos alempaakin). Tästä syystä jalat jäävät palamatta. Raamatussa tätä nousevaa voimaa kuvaa mm. sanonta: ”Niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa (mielen tyhjyydessä), niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän.”

***

Se, aiheuttaako voiman purkautuminen vaurioita kehoon tai sitä hienompiin olemuksiin, riippuu kyseisten olemusten puhtaudesta. Asia on hieman sama kuin sähkövirran suhteen, missä puhdas kuparijohde johdattaa kuumenematta suurta virtaa, kun taas epäpuhdas toimii vastuksena, joka alkaa kuumeta kauttaaltaan (kuten keho, joka palaa sisältä käsin ilman liekkiä).

Nämä ovat kuitenkin vielä ”suuria mysteereitä”, jotka eivät kosketa ihmiskuntaa kokonaisuutena, eivätkä todellakaan ole tarkoitetut ratkaisemaan liikakansoitusta tai ekologisia ongelmia – sellaiset on tarkoitettu ratkaistavaksi täysin arkipäiväisen kokemuksen ja hävyttömän hitaan viisastumisen avulla.

Joten pelko pois ja oikeaa tietoa tilalle!