timantti.jpg

Nietzschen Zarathustrassa ”keittiöhiili” kysyy timantilta: ”Miksi niin kova, olemmehan me sukulaisia?

”Timantti” tekee hiilelle vastakysymyksiä: ”Miksi niin pehmeitä, oi veljeni – olettehan te minun veljiäni. Miksi niin pehmeitä, niin peräytyviä ja myöntyväisiä? Miksi on niin paljon kieltoa, hylkäystä teidän sydämissänne? Miksi niin vähän kohtaloa teidän katseessanne?”

***

Tämän kuvitteellisen episodin opetus lienee se, että ihminen saattaa mukautua kaikkeen kohtaamaansa pelkkää mukavuuttaan. Hän ikään kuin ajelehtii virran mukana, itse uimatta ja sukeltamatta, sekä tietämättömänä siitä, mistä hän on tullut ja minne hän on menossa.

***

Hiilen vertaaminen timanttiin on osuva siinäkin mielessä, että se kuvaa kaiken olevaisen yhteistä perustaa, jonka pohjalta kaikki tajuiset elämänmuodot pyrkivät rakentamaan eriasteisia, osittaisia jälkikuvia.

Jotkut näistä ilmennyksistä eivät ole vielä tajunnaltaan tiivistyneet elämän paineessa, vaan muistuttavat yhä pehmeää hiiltä, joka kyllä ottaa kaiken valon itseensä, mutta ei kykene heijastamaan siitä mitään takaisin.

Paavali olisi ehkä kutsunut näitä ”hiili-ihmisiä” ensimmäisen Aadamin kaltaisiksi, joiden ytimenä on elävä sielu ilman henkisen olemuksen vaikutusta. Timantti-ihmistä apostoli luonnehtisi viimeiseksi Aadamiksi, luovaksi hengeksi, jonka tietoisuuden keskus on henkisessä olemuksessa.

***

Kautta koko kahdentuhannen vuoden ajan monet ovat ennustaneet, että ihmisten pahuus johtaa maailman loppuun. Lukemattomia kertoja on ollut näkyvissä ”selvät merkit”, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Ehkä meidän tulisi kuitenkin muistaa, että tämä pieni, kaunis maapallo toimii lukemattomien muidenkin elämänmuotojen kehityksen kiintopisteenä. Me saatamme kyllä olla mentaalisen kehityksen etujoukkoa ainakin niiden joukossa, jotka joutuvat kokemaan elämää karkean kehon välityksellä.

***

Paavali totesi tavallisten, maallisten ihmisten olevan yhä suurelta osin ensimmäisen Aadamin kaltaisia. Heidän sielussaan löytynee kyllä elämän jatkuvuuden siemenet säilyttävä tekijä, mutta heissä oleva ”katoavuus” ei vedä puoleensa henkistä olemusta, koska heidän sisäinen olemuksensa ei vastaa alkuperäistä ”taivaallista kuvaa”.

***

Nietzsche väitti, että ihmiskunnan kehitys on suunnilleen ”hiilen ja timantin” (eläimellisen ja yli-inhimillisen) puolessa välissä. Suuri osa ihmisiä harjoittelee pääsääntöisesti tavallista mentaalista puoltaan, älynsä käyttöä. Älyn käytöllä saadaan kyllä aikaan erittäin paljon näkyvää. Sillä ratkotaan monia ongelmia, mutta useimmiten luodaan samalla lukemattomia uusia, koska äly tuottaa alussa helposti ”luonnottomia hedelmiä”, joita aikaisemmat, pääosin tunteen varassa toimineet populaatiot eivät samassa määrin synnyttäneet.

***

Viisaus tai ymmärryskyky poikkeaa olemukseltaan pelkästä älyllisyydestä. Se havaitsee asiat paljon älyä laajemmissa ja syvemmissä puitteissa. Älykkäässä ihmisessä on tapahtunut jonkin verran kiteytymistä eli yksilöitymistä aihioksi, josta koettu elämä saattaa parhaimmillaan hioa esiin viisauden esiasteita.

***

Uutisia seuraten lienee varsin helppo huomata, ettei ihmiskunta vielä ansaitse nimitystä ”homo sapiens - viisas ihminen”. Ihminen opettelee ihmisyyttään yhä yritysten ja erehdysten kautta, sillä ihminen ei todellisuudessa ”tiedä, mitä hän tekee”, koska hänen tajuntansa on ehdollistunut ja polaarinen (nojaa vastakkaisiin jännitteisiin).

***

Hyväkin mentaalinen aihio vaatii vielåä paljon kokemuksia ja voimakasta tahtoa – äärimmillään jopa henkistä ”katalysaattoria” - että sen karkeimmat särmät hioutuisivat pois, ja että se kykenisi heijastamaan elämän kaikkia aallonpituuksia alkukuvansa tapaan.

Tämän toteuttamiseen mennee ihmiskunnan valtaosalta vielä hyvin pitkä aika. Nykyisten luonnontieteiden mukaan maksimi aika lienee noin kaksi miljardia vuotta, jonka jälkeen muutokset aurinkomme toiminnassa tekevät elollisen elämän täällä maapallolla mahdottomaksi.