Sphere-wireframe.jpg

Moni uskonnollinen julistaja esittää jopa tietävänsä, mitä Jumala tahtoo. Harvat vaivautuvat todella miettimään esitystensä perusteita: mitä voi ehdollistunut ihminen tietää ajattomasta ja rajattomasta jumaluudesta, saati Hänen tahtonsa laadusta?

Mestari Eckhart kiinnitti eräässä saarnassaan huomiota tähän asiaan todeten, ettei ihminen voi tietää, mikä on jumalallista, mutta hänellä saattaa olla jonkinlainen käsitys siitä, mitä jumalallinen ei ole. Tällöin jokaisen järkevän ihmisen olisi syytä pyrkiä luopumaan sellaisesta, joka ei ole jumalallista - muun voikin vapaasti jättää Jumalan murheeksi.

***

Me aikaan ehdollistuneet ihmiset elämme ikään kuin pallon pinnalla, joka on alituisessa liikkeessä. Aistimme kykenevät tekemään havaintoja pieneltä alueelta pallon pintaa.

Voimme lisäksi kysyä, oliko eilinen edes totta, tai onko huominen yhtään sen todempaa? Kaikki mennyt kun näyttää katoavan välittömästi jättäen jälkeensä vain epämääräisiä muistikuvia tajuntaamme - ja huomista ei ole vielä edes ole tullut. Mitä tämän laatuinen tajunta voisi tietää ja kertoa muuttumattomasta totuudesta ja todellisuudesta?

Voimme saada jonkinlaisen, tosin hyvin karkean kuvan täysin toisen laatuisesta tiedostamisesta ajattelemalla, että se havaitsee kaiken välittömästi (menneen, nykyisen ja tulevan) pallon liikkumattomasta keskipisteestä käsin.

Analogisesti tulkiten myös jokaisen ajattomuuteen yltäneen yksilöllisen tietoisuuden pitäisi tarkastella kaikkea tästä samasta liikkumattomasta keskuksesta käsin. Vain siitä avautuu kaikki havaittavaksi ydinolemuksessaan ilman ajallisen peräkkäisyyden aiheuttamia virhetulkintoja.

***

5. Moos. 32:39 määrittelee Jumalan seuraavasti: ”Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani.”

Olennaista määritelmässä ovat sanat ”Minä olen”, jotka eivät todennäköisesti viittaa erilliseen minuuteen, vaan ikuiseen, universaaliin olemukseen, olemiseen ja elämään. Sanat kuvaavat ainoaa todella pysyvästi olemassa olevaa, jota ei voida määritellä ajan puitteissa syntynein käsittein. Sen rinnalla kaikki tuntemamme elämä on pelkkää ”tulemista ja menemistä”, ”sitä ja tätä”.

Muiden jumaluuksien kieltäminen ei välttämättä tarkoita sitä, ettei ilmennyksen puitteissa olisi ihmiskuntaa korkeampia olentokuntia. Lausuma viitannee vain siihen, ettei ajattomassa taivastilassa ilmene minkäänlaista erillisyyttä.

Kaikkien uskontojen perimmäisen jumaluuskäsitteen täytyy siten löytyä yhdestä ja samasta ajattomasta olemuksesta, ellei jumaluudeksi sitten ole määritelty jotakin jo erillistynyttä tekijää, jollaiseen monet, inhimillisiä piirteitä sisältävät luonnehdinnat viittaavat.

***

Inhimillinen tajunta on niin tiukasti sidoksissa aikaan, että se kuvittelee ikuisuudenkin rajattomaksi venytetyksi ajallisuudeksi, joka rakentuu peräkkäisistä ilmiöistä.

Kaikella alkaneella on kuitenkin oma loppunsa - joskin muodollisen puolen loppua seurannee siihen liittyneen tajunnallisen olemuksen jatkumo, joka ei kuitenkaan liene luonteeltaan ikuinen, ellei se ole kohonnut kaiken ajallisen yläpuolelle - pallon keskukseen.