Tässä ei kuitenkaan edes pyritä vastaamaan otsikon kysymykseen, vaan ainoastaan esitetään vanhoihin perinteisiin nojaten luettelo ja lyhyt luonnehdinta niin sanotuista enkelikunnista.

***

Enkelit on varhaisissa kristillisissä perinteissä eroteltu ominaisuuksiensa mukaan yhdeksään luokkaan tai kuoroon (jotka eivät liity laulamiseen), joista ylintä kutsutaan

Serafeiksi:

Nimi liitetään tuleen, valoon tai palavuuteen. Tulella tarkoitettaneen tässä kuitenkin aivan muuta kuin tunnettua palamisilmiötä.

Jesajan kirjan 6. luvussa kerrotaan: ”Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.” Kuvaus on tietenkin tarkoitettu symboliseksi, koska Serafit ovat puhtaita erillistymättömän jumalallisuuden ilmauksia.

Vielä keskiaikana Mestari Eckhart valottaa enkelien hierarkista jakoperustetta seuraavan esimerkin kautta:

”Aurinko ylhäisessä mestarillisuudessaan suorittaa tehtävänsä valon antajana hyvin nope­asti: sillä hetkellä kun se alkaa säteillä ovat maan ääretkin valaistut. Enkeli on sitäkin ylhäisempi, koska se tarvitsee vielä vähemmän muotoja ja muita välittäviä tekijöitä tehtävänsä suorittamisessa. Korkeimmalla Serafilla on ainoastaan yksi muoto, missä se havaitsee ykseytenä kaiken sen, mitä sitä alemmat pitävät moninaisuutena.”

Eckhartin mukaan jopa koko ilmennys on alun perin luotu (ajattomuudessa) Serafeihin, joista se vasta alkaa erillistyä ja jakautua päätyen lopulta aineellisiin muotoihin ajan ja tilan puitteissa.

Serafeihin yhdistetään käsite rakkaus, jolla tarkoitetaan jumalallista eli kaikkea syleilevää rakkautta. Paavali luonnehti sitä – kaikista inhimillistä piirteistä irrotettuna – korkeimmaksi kaikista ominaisuuksista.

***

Toiseksi korkeinta enkeliluokkaa kutsutaan

Kerubeiksi:

Niitä nimitetään myös Paratiisin ja kaiken salassa pidettävän Vartijoiksi sekä jumalallisen viisauden ilmentymiksi.

Raamatussa kerubit mainitaan Vanhan testamentin puolella 68 kertaan, pääasiassa liiton arkin yhteydessä. Uudessa testamentissa maininta löytyy ainoastaan Hebrealaiskirjeestä. Mielikuvituksellisin kuvaus lienee Hesekielellä. Hän luonnehtii kerubin nelikasvoiseksi. Kuvausta on sovellettu evankelistoihin (Matteus=ihminen, Markus=leijona, Luukas=härkä, Johannes=kotka).

***

Kolmanneksi korkeinta luokkaa nimitetään

Valtaistuimiksi:

Paavali viittaa näihin (tarkemmin selittämättä) ja kolmeen muuhun hierarkiaan Kolossalaiskirjeen 1. luvussa:

”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia (Kyrioteetteja), hallituksia (Arkai-enkeleitä) tai valtoja (Voimia eli Eksusiaita).”

***

Neljänneksi korkeinta enkeliryhmää kutsutaan

Kyrioteeteiksi:

Niitä nimitetään myös herrauksiksi tai dominoiviksi, jotka pitävät huolta jumalallisuudesta ilmenneen universumin piirissä.

***

Viidenneksi korkein luokka on nimetty

Dynameiksi

Niitä kutsutaan myös Hyveiksi ja Mahdeiksi, jotka suorittavat ihme- ja sankaritekoja (ihmisten käsityksen mukaan) vahvistamalla rohkeutta ja lievittämällä kärsimyksiä.

***

Kuudes luokka on

Eksusiait

Näitä nimitetään myös Voimiksi ja Ilmestyksiksi, jotka taistelevat demoneja vastaan ja hallitsevat universumin luonnonvoimia.

***

Seitsemättä luokkaa kutsutaan

Arkai-enkeleiksi

Niitä nimitetään lisäksi Prinsipaaleiksi, jotka suojelevat uskontoja ja uskonnollisia ihmisiä, pyhiä sekä alempia henkiolentoja, jotka osaltaan ylläpitävät yhä jatkuvaa luomistapahtumaa.

***

Kahdeksatta luokkaa kutsutaan

Arkkienkeleiksi

Raamattu puhuu näistä hyvin vähän, mainiten nimeltä ainoastaan (ylienkeli) Mikaelin ja Gabrielin, joista viimeinen esiintyy Danielin kirjassa ja Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen syntymään liittyvässä kuvauksessa. Raamatun arkkienkelit on luonnehdittu lähinnä jumalallisiksi sanansaattajiksi.

Monissa muissa perinteissä arkkienkelit on yhdistetty koko planeettajärjestelmän ylläpitoon ja siihen olennaisena osana liittyviin astrologisiin tulkintoihin niiden vaikutuksesta lähes kaikkiin luonnonilmiöihin – mukaan lukien ihmisen psyyke.

Vanhat pakanalliset jumaluudet pohjautuivat suurelta osin juuri näihin planetaarisiin (tosin hyvin pitkälle personoituihin ja inhimillistettyihin) voimiin, joita voitiin uhrein ja rukouksin yrittää saada edistämään omilla toimialueillaan ihmisten itselleen hyväksi katsomia asioita.

Monesti palvonta tosin kohdentui kaikkia enkelikuntia alempiin näkymättömiin tekijöihin, niin sanottuihin elementaaleihin eli luonnonhenkiin, joiden ajateltiin olevan ihmistä lähempänä ja siten ”helpommin houkuteltavissa.”

***

Alinta enkelikuntaa edustavat tavalliset

Enkelit

Nimen alkuperä (angelos) merkitsee viestintuojaa. Dante nimitti näitä Jumalan linnuiksi, Lactantius taas Jumalan henkäyksiksi. Enkeli nimitystä Raamattu käyttää 287 kertaan.

Taiteessa enkelit kuvataan usein siivekkäiksi olennoiksi, koska niiden uskotaan kulkevan ilmaa pitkin. Kautta aikojen monet yksilöt ovat väittäneet nähneensä näitä siivekkäitä valo-olentoja, mutta näyt todistavat lähinnä sitä, miten inhimillinen tajunta hahmottaa jonkin ilmiön – ei sitä, mitä ilmiö todellisuudessa on.

***

Monissa piireissä enkeleihin luetaan tai sekoitetaan myös niitä alempia luonnon puolipersoonallisia, useimmiten näkymättömiä olentokuntia, joita perinteisesti kutsutaan elementaaleiksi eli luonnonhengiksi.

***

Erityisesti luterilaisuudessa enkelit ovat jo pitkään jääneet huomiota vaille muissa kuin Jeesuksen syntymään ja kuolemaan liittyvissä kertomuksissa.

Tarkoituksena on saattanut olla keskittyminen ainoastaan pelkistettyyn näkemykseen kolminaisuudesta, joka tosin ilmenee myös enkelihierarkioissa (kolme kolmen periaatteellisen luokan yhdistelmää).

***

Tieteellinen maailmankuva on lakaissut enekelit kuuluviksi pelkästään ihmisten mielikuvituksen ja lapsenomaisen tietämättömyyden piiriin.

Länsimaiselle enkeliluokitukselle löytyy ominaisuuksiltaan samantapaisia vastineita myös monista muista perinteistä, mutta niitä ei tässä ole tarkoitus käsitellä.

***

Tieteellisen maailmankuvan pohjalta enkelihierarkioita voitaisiin (haluttaessa) käsittää universumin syntyyn ja toimintaan vaikuttavina voimina ja lakeina. Niitä on inhimillisten kulttuurien piirissä kautta aikojen personoitu, yksinkertaistettu ja inhimillistetty, että ihmiset voisivat rakentaa niistä edes jonkinlaisia mielikuvia.

Me tiedämme, että näkyvät ja aineellisiin muotoihin sidoksissa olevat olennot ovat kukin omalla tavallaan tajuisia ja tietoisia. Arkihavaintojen nojalla monet ovat päätelleet, ettei mitään tuntemastamme aineellisuudesta riippumatonta tajuisuutta, saati persoonallista tai yksilöllistä olemusta voi olla edes olemassa.

Jotkut – usein viisainakin pidetyt – ovat kuitenkin kaikkina aikoina väittäneet, että ihmisen on mahdollista saavuttaa tila, joka tuo havaittaviksi myös eritasoisia ei-fyysisiä olemuksia – ja mitä kauemmaksi arkihavainnosta tietoisuus etenee, sitä pyhemmiksi muodostuvat myös havainnot ja havaitsijat. 

P.S. Tämäkin katosi etusivulta - ylläpito ei kerro syytä!