maxresdefault.jpg

Muuan liikemies kertoi omaksuneensa jo kansakoulun vähennyslaskun oppitunneilla lausuman: ”Ei voi ottaa, täytyy lainata!”

Lausetta sovelletaan usein taloudellisissa yhteyksissä, mutta sitä voidaan sovittaa myös moneen muuhun inhimillisen elämän ilmiöihin.

***

Taloudessa on tilanteita, joihin useimpien omat käyttövarat eivät riitä. Silloin käännytään lainanantajien puoleen, joiden avulla pyritään jaksottamaan menot pitemmälle ajalle.

Tässä ei tietenkään ole mitään pahaa tai arveluttavaa, mikäli tilanne pysyy hallinnassa, eikä velkaa oteta jatkuvasti lisää ja lyhennyksiä lykätä hamaan tulevaisuuteen.

***

Periaatteessa koko elämä on lainaa – kukaan ei ole sitä syntyessään itselleen lunastanut.

Uusi Testamentti antaa viitteitä siitä, että elämään pitää suhtautua kuin lainaan: ihmisen tulisi käyttää, kehittää ja kypsyttää saamansa ”leiviskät” niin, että elämän laina tulee niiden ”hedelmien” myötä maksetuksi sekä fyysisissä puitteissa että ennen muuta sisäisen olemuksen pysyväisluonteisina varantoina.

***

Ihminen ottaa lainaa myös muissa kuin rahallisissa asioissa. Hän poimii mm. lukemattoman määrän toisten ajatuksia ja asenteita kasvatuksen, koulun ja ympäristön kautta. Tällainen ”lainaaminen” on johonkin asteeseen saakka täysin välttämätöntä.

***

Ihmisyyteen liittyy kuitenkin aimo annos luontaista laiskuutta, joka aiheuttaa sen, että ihmiset jäävät ajattelun suhteen ”keräilyasteelle” – he eivät vaivaudu kehittämään todella omaehtoista ajattelua.

***

Kaikkea ei voi googlettaa!

***

Valmiina poimitut ajatusmuodot ovat tavallaan ”roskalainoja”, joille ei aina löydy ihmisen omasta olemuksesta kestävää pohjaa. Ulkoa tulevat ideat tulisikin ”keittää omassa kattilassa” niin moneen kertaan, että kaikki pesuvesi on niistä haihtunut, ja ajatusten todellinen ydin alkaa paljastua ja kasvattaa omaa ymmärrystä.

***

Ymmärrys on viisauden esiaste ja jotakin paljon enemmän kuin pelkkä kyky ajatella loogisesti yhtä asiaa kerrallaan. Ymmärryskin on vielä suurelta osin ”ulkoa syntynyttä.” Siihen saattaa ajan myötä sekoittua hieman suoraa oivallusta – intuitiota.

Jaakob (vanhurskas) nimittäisi tavanomaista ymmärrystä yhä ”riivaajien viisaudeksi”, koska se ei kumpua suoraan viisauden ajattomasta ja muuttumattomasta ytimestä, jossa ei ole ”vaihteen varjoa.”

Filosofi Nietzsche kirjoittaa Zarathustrassaan aivan samasta – kaikkein alkuperäisimmästä ja ainoasta todella omasta lähteestä:

”Omaajaltaan näet kaikki oma on hyvin kätketty; ja kaikista aarrekaivoksista joutuu oma viimeisenä kaivettavaksi - näin vaikuttaa painavuuden henki.”