vikend_izbori__himalaja_1449234562_7732.

Matteuksen evankeliumi esittää hyvin selkeästi perusnäkemykset Kristuksen todellisesta seuraamisesta:

”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen (Matt. 16:24–25).”

Hieman myöhemmin evankeliumi tarkentaa suhtautumista toisiin ihmisiin: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Matt. 19:19).”

***

Edelliset lausumat eivät tietenkään kehota itsetuhoiseen käyttäytymiseen tai äärimmäiseen asketismiin, vaan asteittaiseen – ja lopulta täydelliseen – luopumiseen itsekeskeisyydestä. Se ei tarkoita minkäänlaista laumahenkisyyteen paluuta (joka olisi degeneraatiota), vaan koko persoonallisen tiedostamistavan ja tahdon muutosta aivan toisen laatuiseksi: evankeliumin sanoin – Isän tahdoksi.

***

Ikivanha intialainen suureepos, Mahabharata, on neljä kertaa laajempi kuin Raamattu. Yksi sen tunnetuimmista osista on Bhagavad Gita. Siitä löytyy mm. tämä ”hengen seuraamista” esittävä lause:

”Ihminen, joka tekee minun työtäni pitäen minua ainoana antaumuksensa kohteena – ollen lisäksi vapaa kaikista kiintymyksistään sekä vihasta ketään kohtaan – ainoastaan sellainen voi tulla minun luokseni (Bhagavad Gita 11.54–55).”

***

Näiden ilmausten keskeisen sanoman yhdenmukaisuutta ei tarvinne hakea suurennuslasin kera. Molemmat kehottavat ihmistä tarkastelemaan tavanomaista suhdettaan omaan itseensä, että ihminen oivaltaisi, miten tiukasti hänen mielensä on ehdollistunut ja rajoittunut menneisyyden synnyttämiin reaktiomalleihin (vanhoihin leileihin) ja omaan minäkuvaansa.

Mieli tulisi pyrkiä asteittain suuntaamaan uudelleen johonkin jokapäiväisiä askareita ja minuutta paljon suurempaan ja merkittävämpään. Sellainen on ”lepopäivän pyhittämistä” (minä päivänä tahansa – lopulta joka hetki).

Jokainen tietää kuinka vaikeata ihmisen on päästä eroon vihasta, loukkaantumisesta ja ärsyyntymisestä. Sellainen on vaikeata aina niin kauan kun on olemassa jokin, joka voi vihastua tai loukkaantua. Tämä jokin on erillinen minä tuntemus. Vasta ”elämänsä kadottaneet” ovat löytäneet sellaisen sisäisen pysyvän tilan (todellisen elämän), jota mikään ulkoinen ei enää voi järkyttää.

***

On ymmärrettävää, että hengen elämän – jumalallisen – avautuminen avaa myös pääsyn korkeisiin luoviin voimiin, jolloin piileväkin taipumus vihaan olisi vaaraksi sekä ihmiselle itselleen että hänen ympäristölleen.

Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen tarpeesta salata henkisiä totuuksia niiltä, jotka eivät vielä olleet niihin kypsiä:

”Sen tähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä (Matt. 13:13).”

***

Kaikissa hengellisissä perinteissä on tuotu esiin tarvetta puhdistaa oma mieli kaikista alemmista taipumuksista – ovat ne sitten luonteeltaan aineellisia tai psyykkisiä haluja tai himoja. Katolisen kirkon piirissä tällaiseen lienee pyritty mm. pappien selibaatin kautta, mikä on usein aiheuttanut mielen kieroutumia siten, että halu on suuntautunut jotakin muuta (vartioimatonta, jota Raamattu ei suoraan kiellä) kuin naista kohtaan.

***

Henkisen suuntautumisen täytyy pohjautua sisäiseen kutsuun ja olla luonnollista. Pakotettu mieli joko kieroutuu, teeskentelee, kovettuu tai näivettyy (tulee suolapatsaaksi).

Matteuksen evankeliumi esittää, että ihmisen tulisi löytää sydämelleen, syvälle ymmärrykselleen kestävä suuntaus:

”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi (Matt. 6:21).”

Kun suuntaus on löytynyt, tapahtuu myös mielen kurinalaistaminen ja rauhoittaminen ilman pakottamista.

***

Bhagavad Gita kirjoittaa kurinalaistamisesta:

”Itsensä kurinalaistaneet luopuvat toimiensa hedelmistä ja saavuttavat täydellisen rauhan, mutta kurittomat ja itsekkäiden halujen vallassa olevat kiintyvät ja joutuvat kahlehdituiksi tekojensa hedelmiin (Bh.G. 5:12).”

 

Markuksen evankeliumi kuvaa myös maallisiin, katoavaisiin hedelmiin kiintymistä:

”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa (Mark. 8:36)?”