helatorstai.jpg

 

Yllä olevassa Giotto di Bondonen maalauksessa lienee pieni virhe siinä, että opetuslapsilla näyttäisi jo helatorstaina olleen pyhyyttä kuvaava kehä päänsä päällä. Sehän merkitsisi, että he olivat jo saaneet Pyhän Hengen kasteen.

***

Useimmissa kielissä päivän nimi viittaa suoraan juhlan aiheeseen, Kristuksen taivaaseenastumiseen. Englannissa sana on Ascension Day ja saksassa Christi Himmelfahrt.

Suomen kielessä sillä on kuitenkin perinteinen, alkujaan muinaisruotsista lainattu nimi, helghathorsdagh, jonka alkuosa viittaa ruotsin kielen pyhää tarkoittavaan sanaan helg.

 

Vuosina 1973 - 91 Helatorstai oli Suomessa siirrettynä lauantaille, ja sitä kutsuttiin silloin muiden kielten tapaan Kristuksen taivaaseen astumisen päiväksi.

Helatorstai on siten vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä. 

Kyseinen päivä oli Suomessa vielä 1800-luvulla yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Vanhassa maatalouskulttuurissa edeltävän sunnuntain, rukoussunnuntain, ja helatorstain välisinä kuljettiin kulkueina pelloilla rukoilemassa hyvää satoa. Vanhan kansansanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva.

Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla sytytettiin entisaikaan helatorstain aattona kokkoja eli helavalkeita. Karja ajettiin tulien läpi laitumelle karjatautien ehkäisemiseksi. Myös nuoriso juhli helajuhlassa; simaa(kin) juotiin, naiset kävivät lemmensaunassa ja tekivät lemmentaikoja. Nuoret saattoivat tanssia kokoilla.

***

Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa.

***

Ap.t. 1:3. ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. 4. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. 5. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." 6. Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?" 7. Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, 8. vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." 9. Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. 10. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; 11. ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."

***

Käsityksiä siitä, että Jeesus olisi tavalla tai toisella toiminut opetuslastensa keskuudessa vielä kuolemansa jälkeenkin esiintyy muissakin kuin vain UT:n kirjoituksissa.

Tunnetuin näistä lienee gnostilainen Pistis Sofia, joka on pisin tunnetuista evankeli-perinteeseen liittyvistä kirjoituksista (300 A5 sivua). Se koostuu pelkästään kuoleman jälkeisistä opetuksista. Siinä kerrotaan Jeesuksen opettaneen seuraajiaan jopa 11 vuoden ajan kaikissa valojen valoon johtavissa mysteereissä (Vuoden 2013 suomennos Pistis Sofiasta: ISBN 978-951-8995-15-2).

***

New Age käsitteistö saattaisi nimittää yhteydenpitoa fyysisesti kuolleen kanssa kanavoinniksi tai mediaaliseksi toiminnaksi. Evankeliumit pyrkivät kuitenkin kuvaamaan sen tapahtuneen varsin konkreettisella tavalla, hahmollisten ilmestysten puitteissa.

Nekromantiaa, vainajien avulla ennustamista harjoittivat jo antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset. Mooseksen laki kielsi sellaisen harjoittamisen, tosin ”herhiläisten” lähettely tuottamaan vahinkoa vihollisille tullee hyvin lähelle nekromantiaa ainakin sen latinalaisen käännöksen, nigromantian eli negromantian merkityksessä – ns. mustassa magiassa.

***

Jeesuksen kanssa yhteyden pidon kuvataan tapahtuneen toisen luonteisena kuin mitä perinnäinen käsitys yhteydestä tuonelassa oleviin vainajiin ymmärretään. Jeesuksen kohdallahan vainaja itse oli aloitteellinen ja haki yhteyttä fyysisesti eläviin.

Jeesuksen aikana oli vallalla käsitys, että elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen jossakin toisen laatuisessa olomuodossa ja olotilassa, tuonelassa, manalassa tai niitä vastaavassa.

Kuvauksista voitaneen kuitenkin päätellä, että Jeesuksen tapauksessa vainajan olemuksessa täytyi olla erityisiä tekijöitä, joiden kautta yhteys fyysisiin aisteihin oli tietoisesti rakennettavissa.

***

Itämaisista perinteistä löytyy näkemyksiä siitä, että ”silta” aineellisen ja henkisen välille (ylösnousemusruumis) rakentuu luonnollisella tavalla henkisen kehityksen myötä. Se tosin tulee kaikissa olemuksissa toimintakykyiseksi vasta varsin myöhäisessä vaiheessa – tulikasteen myötä.

Tavallisen ihmisen kuollessa tämä ”rakennusprojekti” on yleensä vielä pahasti keskeneräinen ja hajoaa, jolloin vainajan tajunta siirtyy tätä sisempään olemukseen, joka ei tavallisesti voi olla tietoisessa yhteydessä fyysisiin aisteihin.

***

Apostolien teoissa ennakoidaan jo ns. Pyhän Hengen vuodatusta eli Helluntaita, jolloin kaikkien opetuslasten kerrotaan ottaneen vastaan henkisen kasteen ja voiman. Teksti tuo esiin myös evankeliumin todistamisen ”maan ääriin saakka”, eli ns. lähetyskäskyn, jonka aitouden suurin osa tutkijoista on asettanut kyseenalaiseksi.

Teot esittävät taivaaseen astumisen hyvin konkreettisena tapahtumana, jossa Jeesuksen hahmo katoaa pilven kera ylös. Tämän jälkeen kaksi valkeavaatteista, joiden olemusta ei mitenkään määritellä, puhuvat eskatologiasta ja vakuuttavat Jeesuksen tulevan takaisin samalla tavoin kuin menikin.

Evankeliumien kuvaukset taivaaseen astumisesta ovat hieman suppeampia:

Mark. 16:19 Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.

Luuk. 24:50. Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. 51. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen

***

Jostakin syystä käsitys ylösnousemuksesta on kristillisen kirkon piirissä päässyt muotoutumaan hyvin konkreettiseksi ja lihalliseksi. Uskontunnustuksessa vakuutetaan uskoa ruumiin ylösnousemukseen – ellei ennen, niin ainakin viimeisenä päivänä.

Otavan ensyklopedian kuolemaa koskevassa kohdassa kirkkohistorian dosentti Laasonen tosin toteaa, että lihallinen ylösnousemus ei ole alkuperäinen käsitys, vaan ”holistinen väärintulkinta”.

Vuoden 1999 Katekismus muokkaakin lihallisen ylösnousemuksen käsitettä hieman järjellisempään suuntaan siten, että ”taivaskelpoiset” saavat lopulta aivan uuden ruumiin, jonka esikuvana on Kristuksen ylösnousemusruumis. Käsitykset Kristuksen ylösnousemusruumiin olemuksesta ovat kuitenkin jääneet kovin epämääräisiksi.

***

Jeesuksen tyhjentynyt hauta ja sormin koeteltavissa olleet naulanreiät käsissä näyttävät olleen tärkeitä kiinneajatuksia kirkolliseksi suuntaukseksi muodostuneessa liikkeessä.

Varhaisen kristillisyyden piirissä oli tosin myös toisenlaista ajattelua, jossa ristiinnaulitseminenkaan ei näytellyt juuri minkäänlaista osaa, koska he katsoivat Jeesuksen nousseen sisäisesti ylös jo eläessään, jolloin fyysisellä kuolemalla ei enää ollut häneen todellista vaikutusta.

Johanneksen evankeliumi vakuuttaa useaan kertaa, että Kristus oli yhtä Isänsä kanssa ja toivoi saman tilan saavuttamista myös seuraajiltaan. Se tarkoittaa, että hän eli jo ennen fyysisen kehonsa menettämistä häviämättömässä todellisuudessa ja saattoi siten kuolemansa jälkeenkin toimia tietoisesti kaikilla ilmennyksen tasoilla.

Matteus 28:20 kirjoittaa: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Kirjauksen voitaisiin tulkita vesittävän koko helatorstain ajatuksen. Helatorstain ajatushan viittaa siihen, että Jeesus kohosi taivaalliseen tilaan, itämaisittain nirvanaan. Silloinhan hän ei enää ajallisesti voisi ollakaan läsnä aloittamansa aatesuuntauksen edustajissa.

Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen kuitenkin säälin ja myötätunnon mestariksi, jollaista buddhalaiset kutsuvat säälin Buddhaksi tai boddhisatvaksi. Tällaisen sisäisesti jo ylös nousseen yksilön sanotaan kieltäytyneen ansaitsemastaan taivaallisesta tilasta ja jättäytyneen sitä alemmille tasoille auttaakseen niiltä käsin muuta ihmiskuntaa.