mit%C3%A4%20tuli%20sanottua.jpg

Etenkin vakavassa kirjallisuudessa ja politiikassa törmätään joskus ongelmaan, jota Reino Helismaa valotti yleisradiolle kirjoittamiensa kuunnelmien osalta: on pakko ajatella, mitä ilmaisee, ettei vahingossa ilmaisisi, mitä todella ajattelee!

Tämä pätee nimenomaan vakavien ja kiinteiksi vakiintuneiden käsitysten suhteen. Vain hullut uskaltautuvat horjuttamaan heikosti perusteltavia, mutta yleistotuuksiksi muodostuneita kiintoajatuksia.

Kirjailija Aldous Huxley totesi, että kolmetuhatta kertausta tekee yhden totuuden - täysin riippumatta siitä, löytyykö totuuden taakse kestäviä ja järkeviä perusteita. Näin tapahtuu (aikuisten osalla), koska hyvin monet ihmiset eivät vaivaudu itsenäisesti ajattelemaan asioita, vaan omaksuvat ne esitetyissä muodoissa - varsinkin jos niitä toistetaan riittävän kauan vakavasti otettavissa medioissa.

Niin sanottu yleinen mielipide rakentuu hyvin monissa asioissa sen varaan, mitä ihmiset ovat kuulleet ja lukeneet. Vanhan sanonnan mukaan painettu sana on aina totta. Käsitys saattaa olla laajentuma siitä kunnioituksesta ja luottamuksesta, jota on vuosisatojen ajan rakennettu Sanaa - erityisesti Raamatun Sanaa kohtaan.

Yleisistä, tai jonkin erityisryhmän omaksumista käsityksistä muodostuu sosiaalinen viitekehys, jonka puitteissa on hyvä pysyttäytyä, mikäli haluaa tulla hyväksytyksi. Kaavasta poikkeaminen on osoitus huonoista tavoista tai mausta.

Ilmiö ei tietenkään ole mikään uusi, vaan juontaa siitä kaukaisesta vaiheesta, mistä ihmisten älyllinen yksilöitymiskehitys on alkanut. Aikojen saatossa useiden yksilöiden ajattelutavat ovat eriytyneet, mutta suurin osa ihmisistä on aina kokenut turvalliseksi pitäytyä vanhoissa käsityksissä. Monet uusien näkemysten esittäjät ovat saaneet arvostusta vasta kuolemansa jälkeen, kun heidän näkemyksiinsä on hitaasti alettu sopeutua, tai kun ne on sopeutettu helpommin omaksuttavaan muotoon.

Yhden teorian mukaan Nasaretin Jeesus oli radikaali uudistaja - ellei suorastaan kapinallinen. Tämä ajattelutapa on tosin syntynyt hyvin myöhään palvelemaan lähinnä poliittisia tulkintoja. Todellisuudessa Jeesuksen esittäminä pidetyt ydinteemat eivät olleet uusia hänenkään aikaan, vaan löytyvät jo paljon aikaisemmista aatevirtauksista.

Hänen motiivinaan näyttää olleen pahasti ritualisoituneen uskonnollisuuden elävöittäminen niin, että hengellinen virike voisi todella edistää vastaanottajan sisäistä kehitystä. Virikkeen vaikutus riippuu tietenkin aina ”leilin kovettumisasteesta” - siitä, löytyykö vastaanottajan mielestä riittävästi joustavuutta ja avoimuutta.

Matteuksen ja Luukkaan vakuuttelut siitä, ettei yksikään ”lain piirto” voi kadota, lienevät pelkästään evankelistojen itsensä tulkintoja: ellei lailla sitten tarkoiteta elämän sisäistä lainalaisuutta, jumalallista viisautta, jota ei tosin sellaisenaan ole koskaan saatettu sanalliseen muotoon.

Helismaan teesi soveltuu myös Jeesukseen, joka joutui esittämään asioita pääosin vertausten muodossa, koska hänen kuulijansa eivät olleet valmiita ottamaan vastaan henkisen elämän vaatimuksia sellaisina kuin ne ovat. Allegorioiden purkaminen vaatii omakohtaista ajattelua. Ne, jotka eivät vaivaudu pohtimaan, omaksuvat asiat sananmukaisesti, jolloin niiden todellinen sisältö jää avautumatta.

Matteus 13:13 kirjoittaa omituisesti: ”että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.” Lause viittaa siihen, että henkinen sanoma vaatii vastaanottajalta kypsyyttä, joten sanoma puetaan vahinkojen välttämiseksi sellaiseen muotoon, ettei se avaudu kypsymättömille (muutoin kuin useimmiten väärin).

Ennen tätä lausumaa Matteus väittää hyvin epädemokraattiseen sävyyn, että paljon omaavalle myös annetaan paljon. Sanoman merkitys lienee yksinkertaisesti siinä, että oppiminen on sitä helpompaa mitä enemmän henkilö on omaksunut asioita aikaisemmin. Tässä yhteydessä tarkoitetaan todennäköisesti sisäisesti sulatettua ymmärrystä eikä muodollista sivistystä.

Paavalin valistustoiminta tapahtui huomattavasti laajemmissa puitteissa, joiden erityispiirteisiin hän joutui sopeuttamaan kirjalliset esityksensä. Tiedetään, että hän julisti ristin teologiaa ikään kuin perusopetukseksi maallisille ja psyykkisille ihmisille, mutta lisäksi ”Jumalan salattua mysteerien viisautta” niille, jotka olivat sellaisen vastaanottoon kypsiä.

Voitaneen päätellä, että sekä Jeesuksen että Paavalin täytyi Helismaan tapaan suodattaa ilmaisemansa ajatukset vastaamaan pikemminkin yleisön tarpeita kuin heidän omaa sisäistä näkemystään, jota muut eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai hyväksymään, vaan olisivat talloneet sen - usein myös esittäjänsä kera - maahan.

Meidän lienee turha etsiä raamatusta tai mistään muualtakaan täysin avointa tietoa elämän taustalla olevista äärimmäisistä asioista, joita usein kutsutaan mysteereiksi. Opastukset antavat lähinnä viitteitä siitä, mistä suunnasta ja millä keinoin kukin voisi lähteä omalla kohdallaan etsimään ja kolkuttamaan, että mysteerit voisivat avautua tietoisuudelle.