thaimaan%20valkoinen%20temppeli.jpg

Seuraavassa on lueteltu 13 kristillistä sisäisen muutoksen kuvausta, joiden merkitykset ovat hyvin lähellä toisiaan:

 1. Ylhäältä syntyminen, 2. Kristuksen päälle pukeminen, 3. elämänsä kadottaminen, 4. taivaalliset häät, 5. kahden tekeminen yhdeksi (Tuomaan evankeliumissa), 6. Jumalan Pojan syntyminen sielussa (Eckhartin ilmaus), 7. lapsen kaltaiseksi tuleminen, 8. katoavan muuttuminen katoamattomaksi, 9. ihmisen pojan ylentäminen, 10. Pyhän Hengen kaste tai laskeutuminen, 11. tulella kastaminen, 12. vapautuksen tuottava totuus (todellisuus) 13. ylösnousemus.

Kaikki edellä luetellut viittaavat tietoisuuden perustavaa laatua olevaan muutokseen ajallisesta ja katoavasta ajattomaan ja pysyvään. Ne kuvaavat inhimillisen, ulkonaisiin ilmiöihin ehdollistuneen (langenneen) tajunnan, ”tuhlaajapojan”, sisäistä paluuta Isänsä kotiin, erillistymättömään henkiseen tietoisuuteen, ainoaan todelliseen pyhäin yhteyteen.

Kaikissa luonnon ja elämän ylenevissä ja ylentävissä muunnoksissa (kuten esim. aineenvaihdunnassa) vallitsee periaate, jonka mukaan tietystä energialaadusta päästään yhtä astetta korkeampaan ainoastaan siten, että muutoksessa on mukana, entsyymin tai ”hapatuksen” kaltaisena alkutilaa kahta astetta korkeampaa energialajia. Kyseessä lienee eräänlainen ”universaalin armon periaate”, joka koskettaa yhtäläisesti kaikkea luontoa.

Eräs filosofiaan syvästi perehtynyt matemaatikko (J. G. Bennett) jakoi kaikki luonnon ja yliluonnon energiat 12 luokkaan, joista kolmea korkeinta voitaisiin kutsua kristillisin termein Isäksi (E1), Pojaksi (E2) ja Pyhäksi Hengeksi (E3). Niitä astetta alempi (E4) kuvaa kaikkein korkeinta tilaa, jonka inhimillinen tajunta voi omin ponnistuksin saavuttaa.

Tuomaan evankeliumissa Johannes Kastajaa käytetään mittapuuna kaiken inhimillisen (naisesta syntyneen) suhteen.

(Tuom. 46) Jeesus sanoi: ”Yksikään naisesta syntynyt, Adamista aina Johannes Kastajaan saakka, ei ole Johannes Kastajaa suurempi eikä voi olla laskematta katsettaan hänen edessään. Olen kuitenkin sanonut, että jokainen teistä, joka tulee lapseksi, on tunteva valtakunnan ja näin oleva Johannesta suurempi.”

Tekstin ydinsanoma on, että hengen tasolta tarkastellen inhimillinen ’viisaus ja puhtaus’ voivat parhaimmillaan - ilman suoranaista henkistä apua ja avautumista - kohota Johanneksen saavuttamaan ja ilmentämään asteeseen. Lasten kaltaiseksi tuleminen kohottaa kuitenkin tajunnan selkeästi tavanomaisen inhimillisyyden ja ajallisuuden yläpuolelle, hengellisten ydinasioiden suoraan tiedostamiseen itsessään (taivasten valtakunnan tuntemukseen).

Tällainen muutos edellyttää Johanneksen ilmentämää mielen puhtautta ja vilpittömyyttä sekä jumalallista armoa, henkisen katalysaattorin sisäistä tai ulkoista läsnäoloa (hapatuksen kaltaista).

(Jumalan)Lapseksi tulo tarkoittaa Pyhän Hengen (E3) kastetta, eli totuuden avautumista oman rajallisen elämänsä kadottaneeseen tajuntaan, mikä muunnosperiaatteen nojalla edellyttää Kaikkiallisen Rakkauden, Pojan (E2) myötävaikutusta.

Johanneksen evankeliumia tiivistäen voitaisiin sanoa: kun te täytätte minun sanani (tulette Johanneksen kaltaisiksi), niin minä (Kaikkiallinen Rakkaus, Poika) näytän teille totuuden, ja totuus (Pyhä Henki tietoisuuden toimivana keskuksena) on tekevä teidät vapaiksi.

Sama asia matemaattisen kaavan muodossa olisi: E4 + E2 = E3, missä ”Johanneksen kaltainen” ottaa vastaan Kaikkiallisen Rakkauden (Minän, Kristuksen) armosta tulikasteen, joka kohottaa tietoisuuden inhimillisestä tajunnasta Pyhän Hengen tilaan, sisäisesti kaiken katoavaisen yläpuolelle.

***

Sielullisessa olemuksessa sanotaan itämaisen näkemyksen mukaan vaikuttavan (kunnes ”sisäinen sato on valmis) vetovoima, joka panee sen jossakin vaiheessa hakemaan itseensä uutta virikettä muodollisen, erillistyneen elämän piiristä. Sielullinen olemus heijastaa silloin osan itsestään johonkin syntyvään ihmisaihioon siemeneksi tarkoituksella, että monista tekijöistä ja syistä ajan ja tilan puitteissa muovautuva persoonallinen tajunta kasvattaisi siemenestä ”oivallisen lyhteen.”

Raamatun vertauksen kylväjästä saattaisivat kuvata aivan samaa sisäistä prosessia.

Jossakin vaiheessa, kun sielullinen olemus on sisäistänyt itseensä kaikki ”elämän hedelmät”, ja persoonallinen olemus valmis yhdentymään kaikkiin sisäisiin olemuksiinsa, voivat eteen tulla raamatun kuvaamat ”taivaalliset häät”, ylhäältä syntyminen, ahtaan portin läpäisy ja Pyhän Hengen kaste. Itämainen perinne puhuisi silloin valaistumisesta ja vihkimyksistä, kolmesta korkeimmasta olemisen tilasta, joissa tietoisuuden laatu muuttuu pysyväksi.