351.jpg

Suomalaisilla on usein niin sanomattoman hauskaa, ettei kukaan puhu mitään! Tämä hiljainen hauskuus voi osittain olla historiallista perua ajoilta, jolloin lähettyvillä ei ollut kovin montaa puhekaveria - ja hekin niin tuttuja, että kaikki olennainen oli jo tullut sanotuksi turhankin moneen kertaan. Monissa Suomen historian vaiheissa on varteenotettavista hauskuuden aiheistakin ollut usein huutava pula.

Eteläpohjalaistennuorten keskuudessa ilmeni kuitenkin jo 1600-luvulla täysin uudentyyppisiä harrastuksia. Tervanpolton synnyttämä elintason nousu kun oli tehnyt mahdolliseksi vapaa-ajan vieton. Viinan yleistymisen lisäksi tanssi, kortinpeluu, kuuliais- ja hääjuhlat, kyläkierto ja hevosajelut innostivat varsinkin nuoria miehiä.  

Kortinpeluuseen rinnastettavia pelejä olivat samoihin aikoihin levinneet kuoppa- ja seinärahan heittämiset. Kirkko ja papisto suhtautuivat hyvin kielteisesti näihin nuorten uusiin harrastuksiin. Rahapelejä harjoittaneita voitiin jopa haastaa käräjille. Mainittakoon, että seinärahan heittäminen ja kortinpeluu olivat rangaistavia tekoja vielä 1960-luvun koulumaailmassa.

Huvittelukulttuurin lisääntyminen 1800-luvulla aiheutti runsaasti ongelmia, joihin pitäjähallinto joutui puuttumaan. Etelä-Pohjanmaalla elettiin työvoimapulan aikaa. Nuorten vapaa-ajan viettoa pyrittiin sen vuoksi rajoittamaan. Erityiseksi ongelmaksi muodostuivat maanantaihin osuneet vapaapäivät, koska kaikki eivät juopottelun ja muiden rientojen takia pystyneet töihin.  Tämän epäkohdan poistamiseksi vuoden1805 valtakunnallinen palkollisasetus velvoitti palvelusväen olemaan työssä kaikkina arkipäivinä.

Kirkollisissa piireissä nähtiin nuorten erilaiset ajanvietteet yleensä sekä synnillisinä että turmiollisina.

Viime sotien aikainen tanssikielto säilyi ravintoloissa vuoteen 1948 saakka. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin ravintoloissa sai kyllä tanssia ja nauttia ruokailun yhteydessä alkoholia, mutta iloinen mieliala ei tietenkään saanut mitenkään näkyä tai kuulua ulospäin.

Vielä toisen vuosituhannen lopulla eräs toisen polven siirtolainen piti suomalaisille omasta mielestään erittäin hauskan ja innostavan luennon, jonka jälkeen hän kysyi tilaisuuden järjestäjiltä: "Oliko teillä ollut hauskaa?" Järjestäjät vastasivat yksituumaisesti, että heillä oli ollut hulvattoman hauskaa. Tähän luennoitsija oli todennut, ettei se ollut kyllä mitenkään näkynyt ja kuulunut.

Toisaalta eräs amerikkalainen vaihto-oppilas kertoi pitävänsä suomalaisessa kulttuurissa erityisesti siitä, ettei täällä tarvinnut seurassa olla koko ajan äänessä ja hakemassa toisten huomiota.

***

Uusi Testamentti kehottaa tekemään hyvää ja rukoilemaan salassa - me suomalaiset olemme oppineet pitämään salassa myös ilon tuntemukset. Se on tietenkin perusteltavissa mm. kansallisiin aarteisiin kuuluvan kateuden johdosta, naapuri kun saattaisi hymystämme huomata, että meillä menee liian hyvin, joten pitänee lähettää vihje verottajalle!

***

Raamattu puhuu ilosta yli kahteensataan kertaan, joista Uuden Testamentin osuus on n. 60 mainintaa. Kirjaa ei kokonaisuutena varmaan voida pitää minään huumorin oppikirjana.

Sananlaskuista ja viisauskirjallisuudesta saattaa tosin löytää joitakin humoristisiakin lausumia. Siirak kehottaa antamaan kunnian lääkärillekin:

"Sillä myöskin hänet on Herra luonut." Tai: "Oletko kuullut jotakin sanottavan? Se kuolkoon kanssasi. Ole huoleti: ei se sinua halkaise."

Sananlaskuissa on joitakin humoristisia lausumia:

"Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä (Sananl. 30:15a KR38)!" "Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni: kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo (Sananl. 30:18-19)." " Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan (Sananl. 30:33 KR38)."

Kuningasten kirjassa todetaan:

"He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: 'Baal, Baal, vastaa meille!' Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä. Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: 'Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta (1. Kun. 18:26-27).'"

 

Vanhassa Testamentissa ei nähdä huumoria edes hieman suomalais-kansallisessa tilanteessa, missä Nooan nuorin poika Haam löysi isänsä umpikännissä viinitarhasta ja kertoi siitä muille veljeksille. Krapulapäissään isä kirosi tästä syystä koko nuorimman poikansa sukukunnan, kanaanilaiset (mikäli kertomus tulkitaan sananmukaisesti).

***

Paavali ja Jaakob lukevat iloittavien asioiden piiriin myös ahdistukset ja kiusaukset, joiden he katsovat kuuluvan olennaisina hengellisen vaelluksen koetinkivinä.

Room. 12:12. "Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät."

Jaak. 1:2. "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, 3. tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. 4. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset."

***

Huumorin puute raamatussa, tai missä tahansa vanhassa teoksessa, kertoo ennen kaikkea siitä kulttuurista, missä kyseinen teos on syntynyt. Sapattisäännösten rikkomuksista saatettiin juutalaisessa kulttuurissa kivittää. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Suomen maaseudulla paheksuttiin, jos joku muu kuin pappi ja poliisi harjoitti ammattiaan sunnuntaina - pyhätyö kun ei ollut siunausta. Kauppojen nykyiset aukiolorajoitukset lienevät vielä osaksi tämän ajatuksen perua.

Ajatus jonkin päivän tai hetken käyttämisestä henkisiin asioihin ja toimiin on tietenkin hyvin perusteltavissa. Mutta jokainen voisi kyllä etsiä pyhittämistapansa ja -aikansa omien lähtökohtiensa ja luonteensa mukaan. Usein saattaa antaumuksellinen, itsensä unohtava työnteko olla parasta pyhittämistä riippumatta siitä, minä viikonpäivänä se tapahtuu.

***

Kristillisen historian aikana raamatusta on juutalaisten perinnäisnäkemysten pohjalta tehty turhankin universaaleja johtopäätöksiä jopa Jumalasta, joka niissä kuvataan täysin huumorintajuttomaksi, ikivanhaksi mieheksi, jota pitää jatkuvasti muistutella Hänen hyvyydestään ja armollisuudestaan kuin myös ainokaisen poikansa surmauttamisesta.

***

Lutherin selitykset Mooseksen käskyihin alkavat sanoin, "sinun tulee pelätä ja rakastaa", ja päättyvät siihen, että "Jumala ei jätä rankaisematta sitä, joka mm. turhaan lausuu Hänen nimensä."

Vaatii melko erikoista huumorintajua, että kykenee samaan aikaan pelkäämään ja rakastamaan, sillä pelko aiheuttaa huomattavasti useammin vihaa kuin rakkautta. Mikäli tulkitsemme Jumalan nimen turhaan lausumisen siten, että rukouksiin sisältyy itsekkäitä pyyteitä, tulisi meidän varmaan valtaosin sijoittaa tavalliset jumalanpalveluksetkin kuuluviksi tämän käskyn rikkomisen piiriin.

***

Suomalaisessa uskonnollisessa elämässä on tietenkin tapahtunut paljon vapautumista siitäkin syystä, ettei kirkolla enää ole tuomiovaltaa muiden kuin jossakin määrin omien virkailijoidensa suhteen.

Pelottelun aika on ohi. Ihminen tarvitsee riittävästi vapautta voidakseen kasvaa sisäisesti täyteen mittaansa. Asiallinen kaitseminen ei tietenkään ole pahasta, mikäli siinä ei pyritä kuivattamaan ihmismielen "leiliä" ahdistamalla hänen ajatteluaan ja käytöstään liian tiukkoihin tai perusteettomiin puitteisiin.

Nykyisin on luvallista kirkossa tapahtuvien esitysten jälkeen jopa osoittaa suosiota, jollainen käytös vielä muutama vuosikymmen sitten olisi aiheuttanut kauhistusta. Hölkkäkirkot, dance-kirkot ja viinin maistelut tuovat virkistystä ja iloa ainakin joillekin, jotka eivät vielä sydämissään kaipaa kestävämpää ravintoa. Pitemmän päälle tarvittaisiin kuitenkin tarjolle huomattavasti "elävämpää leipää", mikäli ihmisten aitoa ja pysyvää kiinnostusta hengellisiin asioihin halutaan virittää ja ylläpitää.