tulkat.jpg

Tulkaa, sillä kaikki on valmista. Teksti löytyy yllä olevasta kuvasta, Isonkyrön vanhan harmaakivikirkon alttari-ikkunan yläpuolelta. Kyseinen kirkko on nähnyt (mikäli se voisi nähdä) yli seitsemänsataa vuotta suomalaista historiaa. Nuijasota alkoi ja loppui sen välittömässä läheisyydessä. Isonvihan aikaan se toimi venäläisten hevostallina.

***

Teksti viitannee siihen, että ikuisuuksissa, jumalallisessa luonnossa kaikki on alati valmiina, koska ikuinen luonto ei tunne aikaa ja peräkkäisyyttä.

Täällä ajassa mikään ei kuitenkaan näytä edes tulevan valmiiksi ja täydelliseksi, vaan kaikki jää puolinaiseksi.

Ihmisestä itsestään löytää hieman raaputtaen petomaisia tai matomaisia kerrostumia, joita peittää vain ohut älyllinen kuorrutus.

On virhe sekoittaa äly ja nokkeluus ymmärrykseen ja viisauteen. Kehitys ajattelevasta olennosta elämää ymmärtäväksi yksilöksi on pitkä ja usein kivinen. Sitä pidentää ihmisen taipumus laiskuuteen ja mukavuuteen. Ne aiheuttavat sen, että ihmiset lainaavat ajatuksetkin mieluummin valmiissa muodoissa ja alkavat pitää niitä sitten ominaan – usein jopa vakaumuksinaan.

***
Parasta ruokaa saadaan puhtaista, käsittelemättömistä perusaineksista. Sama pätee myös psyykkisen ravinnon suhteen, missä ainekset tulisi poimia suoraan elävästä elämästä. Sitten ne puhdistetaan, kuoritaan ja keitetään omassa kattilassa, kunnes ne ovat kypsiä sulatettaviksi mielen ja sielun ravinnoksi.

Tuomaan evankeliumissa on vertaus (no 8), jossa viisas kalastaja nostaa verkkonsa merestä ja löytää siitä paljon pieniä sekä yhden ison ja hyvän kalan. Hän heittää kaikki pienet takaisin ja valitsee epäröimättä ison.

Vertaus kuvaa erotuskyvyn kehittymistä siten, että ihminen oppii valitsemaan kohtaamastaan viriketulvasta (elämän merestä) sellaiset ainekset, joilla on merkitystä sisäisen olemuksen kypsymisen kannalta. Muu aines voidaan jättää vähemmälle huomiolle (heittää takaisin mereen).

Otsikon kanssa identtinen ilmaus Matteuksella ja Luukkaalla lienee: ”Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Kyseisen kaltainen kolkuttaminen ei varmaan tarkoita mitään hokemista ja itsepintaista vaatimista, vaan pyrkimystä kaikessa ulkoisessa parhaimpaansa ja irrottautumista sisäisesti kaikesta sellaisesta, joka sitoo mielen ohimenevien ilmiöiden piiriin.

***

Kolkuttamisen käsite tulee hieman vaikeaselkoiseksi jos otetaan todesta mestari Eckhartin toteamus, että ”parhaiten pyytää se, joka ei pyydä mitään!”

Toteamus on kuitenkin ajatukseltaan aivan sama kuin Matteuksen 6:6-8.

”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. 7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. 8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.”

Ihmisen on usein hyvin vaikeata ymmärtää ja hyväksyä sitä, että elämään sisältyisi luonnostaan jotakin häntä viisaampaa. Tästä syystä ihminen yrittää ajatuksin, tuntein ja tahtonsa kautta ohjailla ns. korkeampia voimia toimimaan haluamallaan tavalla. Hän tosin usein lisää muodollisiin rukouksiinsa perinnäiset sanat: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi” – kunhan se vain tapahtuu ihmisen toivomalla tavalla!

***

Muotoperäisessä elämässä tapahtuu välttämättä ikäviäkin asioita, jotka usein horjuttavat ihmisen kuvaa hyvästä ja rakastavasta Jumalasta. Ihminen katselee kuitenkin ilmiöitä hyvin lyhyen aikajänteen puitteissa: hän ei tiedosta kaikkia tapahtumien syitä, saati seurauksia.

Monet odottavat elämältä ainoastaan miellyttäviä kokemuksia, jolloin heidän mukavuuden halunsa kasvaa ja vaikeuksien sietokyky laskee. Heistä saattaa tulla hyvin haavoittuvia ja helposti masentuvia yksilöitä. Ehkä juuri tästä syystä Jaakob kehotti olemaan iloinen myös koettelemuksista ja jopa kärsimyksistä, jotka ovat ainoa keino korottaa sietokykyä, elämän ymmärrystä ja itsensä unohtamisen jaloa taitoa – käytännössä kehitys voi tosin kulkea päinvastaiseenkin suuntaan.

Mestari Eckhart luonnehti Jumalaa siten, ettei Hän ollut ihmisen kaltainen siten, että voisi jäädä toimettomaksi, kun Hän huomaa ihmisen tulleen valmiiksi ottamaan vastaan. Jumalankin on toimittava omien universaalien lakiensa mukaan niin kuin aurinko loistaa, kun pilvet väistyvät sen tieltä.