deokratia.jpg

Varsin yleisesti ajatellaan, että antiikin kreikkalaiset todella keksivät demokratian, kun Ateenan vapaat miehet keskustelivat yhteiskunnan kysymyksistä ja tekivät poliittiset päätökset äänestämällä.

Nykytietämyksen mukaan demokratian historia kattaa kuitenkin koko maailman - se ei ole edes läntisen maailman yksityisomaisuutta. Perinteinen kertomus demokratian synnystä antiikin Ateenassa on vain yksi luku suurta tarinaa.

Julkinen keskustelu poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurillisista kysymyksistä oli jo kauan sitten ollut tavallista esim. Intiassa, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Iranissa, Turkissa, arabimaailmassa - jopa monissa osissa Afrikkaa.

***

Demokratian ihanne nousi lännessä uudelleen esiin vasta 1700-luvun valistuksessa, jolloin eurooppalaiset ajattelijat kyseenalaistivat absoluuttisen monarkian.

Ranskan monarkia kaatui suuressa vallankumouksessa 1789, ja uusi tasavalta julisti vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa (tosin usein varsin brutaalein keinoin).

Pohjois-Amerikassa Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi vedoten yleismaailmallisiin oikeuksiin elämästä, vapaudesta ja onnellisuuden tavoittelusta.

***

Eurooppalaiset demokratisointipyrkimykset liittyivät kuitenkin lähinnä keskiaikaisten instituutioiden, kuten Englannin parlamentin uudistamiseen. Parlamentti sai alkunsa aikana, jolloin oppineimmatkaan englantilaiset eivät tienneet demokraattisesta Ateenasta juuri mitään.

***

Tiedetään, että Intialainen keskusteluperinne on ikivanha. 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua suurinta osaa nykyisen Intian alueesta hallinnut keisari Ashoka kokosi suuren neuvoston keskustelemaan sekä uskonnollisista periaatteista että yhteiskunnallisista velvollisuuksista. Keskiaikainen mogulikeisari Akbar järjesti rauhanomaisia keskustelutilaisuuksia mm. hindujen, muslimien, zarathustralaisten ja kristityiden välillä.

Amerikassa Irokeesien yhteiskunta oli erittäin demokraattinen. Edes Yhdysvaltain perustajat eivät omaksuneet kaikkia niitä muotoja, joita intiaanit harjoittivat, esimerkiksi naisten tasa-arvoa. Joidenkin tutkijoiden mukaan irokeesien demokratia oli paljon puhtaampaa kuin länsimainen vastineensa. Demokratiaa on esiintynyt ympäri maailmaa. Yleensä se on valitettavasti ollut miesten valtaa. Naisten poikkeuksellisen vahvasta asemasta irokeesien yhteiskunnassa voisi ottaa mallia monissa maissa tänä päivänä.

***

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui meillä Suomessa v. 1906, Saksassa v. 1919, Kreikassa vasta v. 1952.

***

kreikan%20sivistynyt.jpg

Nykyisten tapahtumien valossa (esim. yllä olevan kuvan nojalla) näyttäisi siltä, että kreikkalaisesta demokratiasta ja sivistyksestä on jäljellä lähinnä katteeton ylpeys, jonka tunnevoimalla ajetaan yhteiskuntaa pää pystyssä täydelliseen umpikujaan.

Kunniasta kiinni pitämimen edellyttäisi sitä, että jotakin yllä pidettävää kunniallisuutta todella löytyy. Nykyisestä korruptoituneesta ja veltostuneesta Kreikasta sellaista joutuu etsimään mikroskoopilla.

Turhan suuri osa kreikkalaisista tuntuu ajattelevan, että kun demokratia kerran on sanana lainattu heidän kielestään, on siitä syntynyt muulle Euroopalle ikuinen velvollisuus elättää Kreikan nykyistäkin kansaa.

Lainan ja avun (saati neuvojen) antajista on tullut suuria pahantekijöitä – he kun kehtaavat vaatia, että kreikan talous on jossakin vaiheessa saatettava kestävälle pohjalle. Vahat lainat pitäisi vain unohtaa ja antaa uusia, koska Kreikassa on ammoin kukoistanut niin hieno kulttuuri.

***

Vielä omana kouluaikanani oli vallalla Kreikan historian tolkuton ylikorostus. Filosofiat, kuvataiteet ja jopa Thermopylain taistelun kulku piti hallita tarkoin, toisin kuin vastaava tapahtuma muutaman kilometrin päässä koulusta Suuren Pohjan Sodan aikana, jossa tappiot kuitenkin olivat lähes samaa luokkaa, ja lisäksi tappion kärsijöinä omat esi-isät tai sukulaiset.

***

Demokratia ei koskaan edusta käytännössä täydellistä tasa-arvoa, sillä ihmiset ovat erilaisia. Joidenkin olemus, tieto ja esitystaito vaikuttavat sen, että muut omaksuvat mieluusti heidän ajatuksiaan. Tasa-arvosta muodostuu käytännössä harvainvaltaa, oligarkiaa. Lujitettuna ja supistettuna harvainvallasta muodostuu diktatuuria.

Kreikkalainen filosofi Platon ei ollut kovin innostunut demokratiasta, koska siinä usein ilmeni liiaksi ”heikoimman lenkin vaikutusta”. Sen etuus oli kuitenkin siinä, että joka asiaan löytyi jarruttavia tekijöitä, joten demokratiassa ei päädytty äärimmäisyyksiin hyvässä tai pahassakaan.

Platon itse kannatti valistunutta diktatuuria. Ainoa ongelma piilee siinä, että valistuneista diktaattoreista on aina ollut huutava pula, kun taas vallanhaluisia pyrkyreitä ja sosiopaatteja on löytynyt jonoiksi asti.

***

Demokratia sinänsä ei tee kansakuntaa tai sen yksilöitä autuaiksi, eikä sitä voida syödä. Se voi parhaimmillaan luoda yleisesti hyväksyttävät puitteet, joissa yksilöiden luovuus ja ahkeruus saavat aikaan aineellista ja aineetonta hyvinvointia – mikäli niitä käytetään järkevästi.

Me olemme nähneet ja näemme vielä pitkään varsin ikäviä esimerkkejä siitä, kuinka kaoottiseen tilaan demokratian väkivaltainen vaatiminen saattaa pahimmillaan johtaa. Tunisia lienee ainoa maa, jossa olot ovat arabikevään jälkeen jollakin tavoin vakiintuneet.

Länsimaisten demokratioiden syntyvaiheista voidaan usein havaita, että vanhat paineet ja ristiriitaisuuden ovat kärjistyneet ja purkautuneet, kun on haettu omalle ryhmittymälle valta-asemaa.

Vapauden kaipuu kuuluu ihmisyyteen, mutta valitettavasti halu kantaa täyttä vastuuta yhteisöä koskevissa asioissa ei ole yhtä voimakas ja yleisinhimillinen ominaisuus – se pitää opetella joko pään tai kantapään kautta.

Tekstin alussa oleva kuva: Demokratia kruunaa Demoksen.