kabbalah_tree.jpg

Kabbalistinen elämänpuu-symboli

 

Monet pitävät raamatun joka sanaa jumalallisena ilmoituksena, joka on tulkittava ainoastaan sananmukaisesti ja historiallisesti.

Kirkkoisä Origenes edusti monien muiden (usein jopa enemmistön) mukana näkemystä, että raamatun teksteihin oli kätketty hyvin paljon vertauskuvalliseksi tarkoitettua ainesta. Esimerkkinä hän mainitsee ensimmäiset ihmiset, Aadamin ja Eevan, jotka tulisi heihin liittyvine tarinoineen nähdä lähinnä ihmiskunnan suunnattoman pitkien alkuvaiheiden symboleina.

Origeneksen kannattajia esiintyi aina 500-luvulle saakka, ja allegorinen tulkinta nousi uudelleen suosioon keskiajan saarnojen laadinnassa (ars praedicandi).

***

Uuden Testamentin pohjalta on helppo todeta, että Jeesus itse esitti suurimman osan opetuksistaan vertauskuvien muodossa. Sellainen pani kuulijat harjoittamaan omaa ajatteluaan ja ymmärryskykyään – että heidän omat ”leiviskänsä” voisivat samalla lisääntyä.

Markuksen 4. ja Luukkaan 8. luvussa sanotaan, että Jeesus oli paljastanut opetuslapsilleen Jumalan valtakunnan salaisuuden, kun taas ulkopuoliset saivat kuulla ainoastaan vertauksia.

Uusi Testamentti ei kuitenkaan sisällä suorasanaista tietoa hengen mysteereistä, vaan pelkkiä viitteitä siitä, että täysin toisenlainen tajuamisen tapa on mahdollista.

Todellisuudessa ”hengen salaisuuksia” ei voida edes ilmaista sanojen muodossa – ne edellyttävät yksilön tajunnan kohoamista kaiken tunteilun ja ajattelun yläpuolelle (ei alapuolelle – alitajuiseen).

Paavali viittaa ”hengen mahdollisuuteen tutkia Jumalan salaisuuksia”, mutta sellaiseen kykenivät vain ani harvat, koska henkiset asiat eivät voi tulla ilmi käsitteisiin ja sanoihin rajoitetuissa muodoissa. Ne avautuvat vasta silloin, kun koko tietoisuus vapautuu ulkoisen elämän luomista kahleista ja avautuu niille suoraan (vailla ehdollistuneiden ajatusprosessien välitystä).

***

Uudessa Testamentissa on todennäköisesti paljon enemmän vertauskuviksi tarkoitettua ainesta kuin yleensä ajatellaan.

Jopa niin sanottu temppelin puhdistuskin lienee alun perin kuulunut Jeesuksen vertausten joukkoon, mutta evankelistat ovat sen tulkinneet konkreettisesti halutessaan lisätä Jeesuksen elämäkerrallista ainesta. Mestari Eckhart lieneekin oikeilla jäljillä tulkitessaan temppelin ihmisen sieluksi, josta tuli ajaa pois kaikki pyyteiden lajit karkeimmista hienoimpiin saakka.

***

Vuorisaarna julistaa autuaiksi muiden muassa ”köyhät” – ja jälkimaailma on alkanut pitää aineellista köyhyyttä ihanteena sekä tulkinnut ”hengellisen köyhyyden” tarkoittavan jopa mielenvikaisuutta.

Uusi Testamentti valottaa samaa asiaa toiselta puolelta kertoessaan ”rikkaan miehen vaikeudesta päästä taivasten valtakuntaan”.

Asian konkreettista tulkintaa voidaan perustella sillä, että runsas omaisuus vaatii runsaasti huomiota – se sitoo mieltä – mutta mieltä sitoo ainakin yhtä voimakkaasti myös runsas köyhyys! Filosofi Nietzschekin totesi, että ”joka vähän omistaa, häntä vähän omistetaan – autuasta on pieni köyhyys!”

Köyhyys- ja rikkaus-käsitteitä tulisi lisäksi laajentaa kattamaan kaiken materiaalisen ja psyykkisen, johon ihmismieli ylipäänsä voi kiintyä ja kiinnittyä. Aine, valta ja kunnia – tai pikemminkin niiden kautta saatavissa oleva mielihyvä – ovat sitä ”rikkautta”, joka voi haitata tai estäää elämän todellisten tarkoitusperien avautumista.

On kuitenkin muistettava, että tällainen ”rikkaus” ei välttämättä edellytä asian omistamista, vaan nimenomaan sen haluamista: rutiköyhän mieli saattaa olla täynnä vaurauden, vallan ja kunnian haluja – haluilta puuttuu ainoastaan konkreettinen kohde. Mieli saattaa kohteiden puuttuessa täyttyä myös niiden negatiivisilla korvikkeilla, kuten kateudella, katkeruudella ja pahansuopaisuudella, joita ei varmaan voida luokitella ”autuaan ominaisuuksiksi.”

Köyhyyden – nimenomaan ”hengellisen köyhyyden” – merkitystä pitää hakea tulkitsemalla käsite allegoriaksi mielen täydellisestä sisäisestä riippumattomuudesta ja vapautuneisuudesta kaikista aineen, vallan ja kunnian mahdollistamista nautinnoista.

***

Kaiken lisäksi tulee ottaa huomioon, että aine, valta ja kunnia ovat tekijöitä, jotka pitävät ihmisen mielen liikkeessä. Tämä liike kehittää mentaalisia välineitä, joilla lienee oman merkityksensä ainakin siinä kaukaisessa vaiheessa, kun ihmisestä tulee ”eläväksi tekevä henki”.

Mentaalinen kehittyneisyys luo myös mahdollisuuden välittää henkisiä havaintoja käsitteellisiin puitteisiin niin, ettei synny liian paljon vääriä tulkintoja (kuten miltei aina tapahtuu).

***

Origenes totesi, että raamatusta löytyy paljon sanallisessa mielessä mielettömiä tai mielivaltaisia kertomuksia, jotka on laadittu sellaiseksi juuri siinä tarkoituksessa, että ihmiset alkaisivat etsiä niiden todellista sanomaa.

Esimerkiksi kertomus siitä, että Jumala olisi määrännyt Abrahamin koettelumielessä uhraamaan rakkaimman poikansa, antaa konkreettisesti tulkiten hyvin omituisen ja vastenmielisen kuvan yli kaiken rakastavasta ja rakastettavasti Jumalasta. Kertomus saa aivan toisen luonteen, kun se tulkitaan tarkoittavan kunkin ihmisen valmiutta luopua vapaaehtoisesti ja ehdoitta omasta itsekkäästä minuudestaan (kadottamalla elämänsä), joka sille on tavallisimmin ”kaikkein rakkain ja läheisin Iisak.”

***

Niin sanotun Vuorisaarnan (evankelista Matteuksen rakentama kooste) ja monen muun Uuden Testamentin tekstikohdan perusteellinen analysointi valottaa ihmisyyden äärimmäisiä tavoitteita.

Monet kohdat on myöhemmin tulkittu turhan pintapuolisesti ja inhimillisesti, jolloin on päädytty muodolliseen tai elämykselliseen käsitykseen ”pelastuksen ehdoista.”

Pitänee muistaa, että mm. ”tuhlaajapoika” ei ollut kotonaan heti ”käännyttyään” maalliselta vaellukseltaan – aivan samoin vain äärettömän harvat kykenevät pysyvästi vaihtamaan ajallisen tajuntansa ajattomaan ja pysyvään tietoisuuteen pelkän ohimenevän tunneolemuksen ylikuormituksen (heräämiskokemuksen) kautta. Sisäinen kokemus on tosin arvokas osoitus siitä, että jotakin käsittämätöntä ja käsitteet ylittävää on olemassa.

Mikäli uskotaan esim. Mestari Eckhartia, voidaan vasta ajattoman tietoisuuden täydellistä avautumista kutsua ”ylhäältä syntymiseksi” – ”Jumalan Pojan syntymäksi ihmisen sielun korkeimmassa olemuspuolessa”, koska vasta sellainen avaa sisäisesti havaittavaksi kaikkien asioiden todellisen, muuttumattoman ydinolemuksen.

Sellainen muutos ilmenee yksilössä tietoisuuden laajentumisena ja syventymisenä sekä täydellisenä rauhan tilana, jota mikään pahinkaan ulkoinen ei enää voi järkyttää. Se ei tietenkään voi ilmetä omahyväisyytenä, kiivautena tai suvaitsemattomuutena.

***

Sekä Vanhaan että Uuteen Testamenttiin sisältyy lisäksi sellaista myyttistä ainesta, joka kertoo mm. ihmisyyden arkkityypeistä (esim. Jaakobin poikien luonnekuvat) sekä yleisistä kehitysvaiheista ja -kausista.

Vanhan Testamentin tutkimisessa pitäisi tietenkin olla käytössä hebreankielinen laitos (ja sen ymmärtäjiä), mikäli aiotaan löytää kaikki teksteihin sisällytetty informaatio.

Uusi Testamentti keskittyy paljon enemmän yksilöllisten kehitysedellytysten esiintuomiseen, mutta tuo esittää kuitenkin koko ihmisyyden kehityskulkua sisällytettynä löysästi Jeesuksen elämäkertaan.