airoV.jpg

Väinö Vilho Airo oli Uudenkaupungin Korsaaressa v. 1880 syntynyt lääketieteen lisensiaatti, joka toimi vuodesta 1921 vuoteen 1944 Pohjanmaalla, Isonkyrön kunnanlääkärinä.

Hän oli hyvin voimakas persoona ja isänmaallisuuden perikuva jo ennen itsenäisyyttä. Isossakyrössä hän toimi ammattinsa lisäksi aktiivisesti mm. kotiseututyön ja ampumaurheilun aloittajana. Myös naiset osallistuivat innokkaasti ampumaharrastukseen. Näiden toimien jäljet näkyvät molemmilla saroilla vielä tänäkin päivänä.

Lääkintämajuri Airo palveli talvisodassa Räisälässä kenttäsairaalan päällikkönä vielä lähes 60-vuotiaana. Ennen sotia hän oli harjoittanut kotipaikkakunnallaan lääkintäryhmän sekä kehittänyt kokoontaitettavat kenttäpaarit.

***

Lääkäritoimessaan ja sen ulkopuolella tri Airo tunnettiin hyvin sanavalmiina ja suorasanaisena miehenä, joka tosin istui hyvin pohjalaiseen ympäristöön.

***

Hänen vastaanotoltaan kerrotaan mm. seuraavaa:

*

Eräs emäntä luetteli Airon vastaanotolla niin runsaan määrän erilaisia vaivoja, että tri Airo saattoi selvästi huomata potilaan olevan pahasti luulosairas. Kerrottuaan viimeksi, että hänen jalkojaan särkee ja huulet ovat usein rikki, emäntä pyysi jonkinlaista loppulausuntoa, jolloin Airo vastasi: ”Kyllä teillä ilmeisesti on ainakin suu- ja sorkkatauti”...

*

Toinen emäntä valitteli, että hänen sydämensä hakkaa kovasti. Airo lohdutteli sanomalla: ”Antakaa sen hakata. Jos se lakkaa hakkaamasta, pitää hyvin pian lähteä hakemaan pitokalustoa.”

*

Airon vastaanotolle meni mies. Airo kysyi: ”Mikä vaivaa?” Mies pyysi tutkimaan. Airo katseli miestä vähän aikaa ja uudisti kysymyksensä miehen vaivoista, johon tämä totesi: ”Tohtori ottaa selvää.” Airo oli hetken vaiti ja sanoi: ”Tuolla joen rannalla asuu sellainen mies, joka puhumattomia parantaa.” (rannalla asui vanha eläinvälskäri Kulonen.)

*

Muuan tukevahko emäntä joutui Airon vastaanotolle alapään vaivojen takia. Tohtori pyysi emäntää riisuutumaan, katsahti sitten potilastaan ja totesi: ”No siinähän onkin oikein kunnon pohjalainen perse!”