Salar-de-Uyuni.jpg

Suomessa käydessään intialaissyntyinen Halifaxin yliopiston vertailevan uskontotieteen emeritus professori Ravi Ravindra totesi, että ihmisen täytyy ensin tulla rikkaaksi voidakseen tulla oikealla tavalla köyhäksi.

Hän ei tietenkään tarkoittanut rikkaudella pelkkää materiaalista vaurautta, vaan kaikkea ulkoista, jota ihmisen mieli itselleen ja läheisilleen hakee. Mikäli ihminen ei sellaista sitten konkreettisessa mielessä saavuta, jää halu joka tapauksessa kytemään hänen mieleensä – ellei tietoisessa, niin tiedostamattomassa muodossa. Ihminen ei silloin ole ”hengellisessä mielessä köyhä ja vapaa.”

***

Halu on luonnollinen voima, joka panee kokemaan elämää, jotta ihminen oppisi sen ilmiöistä kaiken tarpeellisen kehittyäkseen joskus ”eläväksi tekeväksi hengeksi” (mikäli Paavalin ennakointiin on uskomista).

Ihmisyyteen liittyy myös automaattinen ominaisuus, joka panee kyllästymään koettuun ja hakemaan uusia. Lopulta ihminen kyllästyy lähes kaikkeen ulkoisesti saatavissa olevaan (mukaan lukien vallan ja kunnian tuottaman nautinnon). Kyllästyminen auttaa siinä, että ihmisen mieli voi jossakin vaiheessa sisäisesti vapautua ulkoisista ja katoavaisista kiinnekohdistaan ja suuntautua sisäänpäin – ”tuhlaajapoika kääntyy kotiaan kohden.”

***

Elämän luonnolliseen kulkuun kuuluu oppiminen, opitun sisäistäminen ja soveltaminen sekä pois oppiminen kaikesta tilapäisestä ja turhasta. Viime vaiheissaan se tarkoittaa tulemista Vuorisaarnan tarkoittamaksi ”köyhäksi hengessä”, sisäisesti vapaaksi kaikista ulkoisista impulsseista (vaikka niitä olisi saatavilla tai jopa omistuksessa) – lopulta myös omasta persoonallisesta minätuntemuksestaan.

***

Paavali (kuten kaikki muutkin totiset etsijät) kamppaili kahden ”minuuden” välillä. Kun toinen oli heikko, toinen oli väkevä. Apostoli tarkoitti sitä, että kun persoonallinen, ulkoisiin ilmiöihin (rikkauteen) suuntautuva ja samastuva (ehdollistunut) tajunnan puoli antaa periksi, niin henkisempi ja todellisempi olemus voi heijastua selkeämmin yksilön tietoisuuteen.

Apostoli pyrki johdattelemaan seuraajiaan siihen, että he pyrkisivät ”pukemaan ylleen Kristuksen” eli tulemaan ”Kristukselle muodoksi” – hengen ilmaukseksi ajan ja tilan puitteissa. Evankeliumien mukaan tämä edellyttää ”vanhan itsekkään persoonallisuuden väistymistä sivuun” eli ”(katoavaisen) elämänsä kadottamista”.

***

Runsaat ulkoiset virikkeet täyttävät usein ihmismielen niin, ettei se voi asettua rauhan ja hiljaisuuden tilaan, jossa todellinen elämä voisi avautua ilman erottavia muotoja ja ajallisen kokemuksen luomia ennakkonäkemyksiä (ehdollistumia).

Kirjailija V.A. Koskenniemi totesi: ”Hiljaisuus on elämän puhujalava.” Vexi Salmen ”Sydämen joulussa” puhutaan myös mielen hiljaisuudesta henkisen impulssin ehtona. Joissakin kristillisissä piireissä sanoitusta on hieman vierastettu, koska se näyttäisi viittaavan pikemminkin ajatukseen ”Kristus minussa” kuin tavanomaiseen näkemykseen ”Kristus puolestani”.

Mielen täydellinen hiljaisuus ja vapautuminen tilapäisluonteisesta sisällöstä muodostavat lähtökohdan sielun hiljaisuudelle, jossa kosketus ajattomaan henkeen saattaa tulla mahdolliseksi: koska henki ei ole eikä siedä ”sitä tai tätä”, vaan on ehdollistumaton täydellisyys ja elämä itsessään.

***

Ihmisen omat odotukset koituvat usein sisäisen edistymisen esteiksi. Alussa ihminen odottaa (ainakin suhteessa omiin ponnistuksiinsa) myönteisiä asioita tai palkkioita maailmalta. Maailma kuitenkin toimii lähes säännöllisesti odotusten vastaisesti. Mestari Eckhart totesi, että ihmiset kyllä lausuvat: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, mutta kun se sitten tapahtuu, he ovat kovin pettyneitä.

***

Monien hengellisten liikkeiden piirissä on pyritty vapautumaan maallisiksi katsottavista pyyteistä, mutta palkkion odotukset on samalla siirretty maallisen elämän jälkeisiksi, ottamatta huomioon sitä, että ihmisyyden ongelma ja toteutumisen este on juuri pyyteellisyys sinänsä (sen hienoimmatkin muodot).

”Jumalan rakastaminen yli kaiken” edellyttää täydellistä pyyteettömyyttä, johon vain harvat kykenevät. Mestari Eckhart kuvasi tavanomaista Jumalan rakastamista siten, että ihmiset rakastavat Häntä kuin lehmää – siltä odottamansa maidon takia (ja siten varsin kelvottomasti).

***

Vanhat juutalaiset ajattelivat ansaitsevansa hyvän osan noudattamalla elämässään sanatarkasti Tooran ohjeita.

Ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikaan kirkon johtajat tulkitsivat Jeesuksen autuuttavan seuraamisen tarkoittavan konkreettista pyrkimystä marttyyriuteen.

Käsitys on aikojen saatossa lieventynyt niin, että nykyisen luterilaisen tulkinnan mukaan pelastukseen riittää pelkkä kaste ja luja usko Jeesuksen itsensä suorittamaan sovitusuhriin.

***

On harvinaista, että kaikki evankeliumit ovat jostakin asiasta täysin yhtä mieltä. Yksi näistä on käsitys siitä, että todellisen pysyvän elämän ja olemisen saavuttaminen (ylösnousemus) edellyttää tavanomaisen elämännäkemyksen ja -käsityksen kadottamista (ks. Matt. 10:39, 16:25. Mark. 8:35. Luuk. 9:24, 17:33. Joh. 12:25).

***

Mestari Eckhartin (ja monen muun) mukaan Jumala ei ole ”sitä tai tätä”, vaan muuttumaton täydellisyys, jota ei voi verrata mihinkään. Tämän takia ihmisen tajunnan tulee vapautua kaikista ulkoisen elämän luomista ehdollistumista (tunnereaktioista ja ajatustottumuksista) voidakseen tulla alkuperäisen kaltaiseen tilaan (koska liha ja henki eivät voi yhdistyä).

Johanneksen evankeliumin (4:24) mukaan Jumala on henki, joten Häntä ei voi todellisuudessa lähestyä muuta kuin ”hengessä ja totuudessa”, joissa ei ole erotusta, eroavuuksia – vaihteen varjoa.

Paavali toteaa (Room. 8:8), että jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

Toteamuksen tulkitaan helposti koskevan ainoastaan fyysiseen olemukseen liittyviä himoja ja haluja – jotka kuitenkin lähes aina saavat alkuimpulssinsa ihmisen mielen liikkeistä (tajuton ihminen ei halua mitään).

***

Uskonnollisissa piireissä on pyritty hillitsemään fyysisen olemuksen mahdollistamia nautintoja edellyttämällä esim. seksuaalisuuden toteuttamiseen avioliittoa tai kieltämällä se kokonaan katoliselta papistolta. Jälkimmäisten osalla naisiin kohdistuvien halujen vartiointi on saattanut konkreettisessa mielessä onnistua, mutta on turhan monissa tapauksissa purkautunut jotakin toista kautta (kohdistunut lapsiin).

Ihmisen mieli on äärettömän monimutkainen järjestelmä, jossa tietoinen, pakonomainen puuttuminen yhteen osa-alueeseen saattaa johtaa kompensaatioihin joillakin muilla alueilla tai häiritä kokonaisuuden toimintaa.

***

Uskonnollisissa yhteisöissä sosiaalinen paine merkitsee usein käyttäytymisen ja ajattelutapojen yhtäläistymistä, joka taas saattaa johtaa pelkoon ja suvaitsemattomuuteen kaikkea niistä poikkeavaa kohtaan. Samalla voi myös yksilöllinen ajattelu kaavoittua ja rajoittua, jolloin on ”raamatullisessa mielessä” kyseessä ”leilien kovettuminen.”

***

Jeesuksen suosittama ”pahan vastustamattomuus” ei varmaankaan tarkoittanut sitä, ettei saisi puuttua mihinkään itseensä tai muihin kohdistuviin epäkohtiin. Pitäisi vain lähinnä huolehtia siitä, ettei puuttuminen tapahdu omasta aggressiivisesta mielialasta käsin tai niin, että se lisää aggressiivisuutta (tai muita defensseja) toisissa ihmisissä.

Toisaalta Jeesuksen suorittamaksi sanottu aggressiivinen ”temppelin puhdistus” on mitä ilmeisimmin kuulunut hänen vertausvalikoimaansa. Se on kuvannut sitä, että ihmisessä itsessään olevan henkisen olemuspuolen (Kristuksen) on määrä ajaa pois ihmisen omasta sisäisestä olemuksesta (mielestä ja sielusta) ”rahanvaihtajat ja kyyhkysten myyjät” – kaikki hienoimmatkin inhimillisen pyyteellisyyden muodot. Vasta kun tämä on täytetty, voi ihmisen kokonaisolemus tulla ”Pyhän Hengen temppeliksi”, jossa tietoisuuden keskus on ”Pyhäin yhteydessä” (tai on siihen välittömästi saatettavissa).

***

Tuomaan evankeliumi kehottaa tulemaan ohikulkijoiksi – ei kuitenkin sellaiseksi kuin juutalaiset vertauksessa laupiaasta samarialaisesta. Pitäisi tulla ohikulkijaksi kaiken tilapäisen ja katoavaisen suhteen, niin ettei takerru ja rajoitu saati pysähdy mielen ja kehon kautta ilmaantuviin vaatimuksiin, vaan pyrkii tekemään tilaa sille, joka voi sammuttaa sisäisen nälän ja janon.