Filosofi Nietzsche kirjoittaa Zarathustrassaan:

”Halveksuntani ja kaipaukseni kasvavat yhdessä: mitä ylemmäksi nousen, sitä enemmän halveksin sitä, joka nousee. Mitä hän hakeekaan korkealta?”

Tässä tuodaan esiin yksi henkisten ponnistusten monista kitkatekijöistä. Tarkastellessaan itseään korkeiden ihanteiden valossa, rehellinen ihminen alkaa nähdä yhä selvemmin omat heikkoutensa ja voimattomuutensa. Asiantila johtuu ns. erotuskyvyn kehittymisestä, joka on välttämätöntä, että ihminen oppisi asettamaan kohtaamansa ilmiöt tärkeysjärjestykseen.

Samasta erotuskyvystä kertoo myös Tuomaan evankeliumi (no 8) vertauksessaan viisaasta kalastajasta. Tämän runsaan kalansaaliin joukossa oli yksi suuri ja hyvä kala, jonka mies otti epäröimättä ja heitti kaikki pienet kalat takaisin.

***

Sukellettaessa syvemmälle henkisen kehityksen ”takapotkuihin”, voidaan jatkaa Zarathustran siteeraamista:

”Vapaaseen korkeuteen sinä tahdot, mutta myös huonot viettisi janoavat vapautta, sinun villit koirasi haukkuvat ilosta kellarissaan, kun henkesi yrittää avata kaikki vankilat. Puhdistautua täytyy vielä senkin, jonka henki on vapahtanut, sillä paljon vankilaa ja saastaa on häneen jäänyt.”

”Villit koirat” tarkoittavat todennäköisimmin sellaisia luonteen heikkouksia, joista ihmisen päivätajunta ei ole edes tietoinen.

Luukas 12:2 kuvannee aivan samaa sisäisen elämän lainalaisuutta kirjoittaessaan:

”Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.”

Nietzsche väittää viimeisessä lauseessa, että myös ”hengestä syntynyt” joutuu usein kamppailemaan syvälle olemukseensa pesiytyneiden heikkouksien ja epäpuhtauksien kitkemiseksi. Saavutetun korkeamman tietoisuuden avulla se lienee kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin suoritettuna pelkän ehdollisen näkemyksen pohjalta.